Bi for the time being

Minä en ole kovin anti-label -ihminen. Minusta on ihan ok ja helppoa vaikka sanoa, että olen nainen, biseksuaali ja feministi. Välillä olen pitänyt ärsyttävänäkin sitä, kun osa ihmisistä jaksaa aina painottaa, kuinka he eivät halua laittaa itseään mihinkään lokeroon. Että ei niissä lokeroissa nyt mitään ihan niin kauheaa tapahdu, että voisiko ottaa vähän rennommin.

Olen nyt lueskellut lama Thubten Yeshen kirjaa Johdanto buddhalaiseen tantraan (jota voi suositella ihan yleisistä buddhalaisista syistä ja siksi, että se on hauskahko). Lama kirjoittaa siitä, kuinka tärkeää on päästää irti jähmeistä itseään kohtaan tuntemistaan ajatuksista ja ideaalista. Ylipäätään tärkeää on rentous ja vapaus. Tätä pohtiessani mieleeni tuli erilaisia aikoja omassa elämässäni.

Tajusin ensimmäisen kerran ihastuneeni tyttöön rippileirillä. Arvelin, että olin bi. Siihen asti olin ollut vain.

Lukiossa toteutin seksuaalisuuttani käytännössä lukemalla ja kirjoittamalla homoerotiikkaa. Arvelin, että jos tulevaisuudessa hairahtaisin itse harrastaisin seksiä miehen kanssa, niin haluaisin itsekin tekeytyä niin mieheksi, kuin mahdollista. Tuo oli myös suurta roolipelaamisen ja crossplayaamisen aikaa.

Yliopistoon tultuani tapailin jokusen vuoden vain tyttöjä. Arvelin, että olin hyvin naisiin kallistunut bi, jossain vaiheessa termi taisi olla polyseksuaali. Poikien tapaileminen tuotti taas jonkinasteista identiteettiahdistusta.

Parin ihmisen kanssa minulla ei ollut paljoakaan, jos lainkaan, seksuaalista kemiaa. Aloin jo epäillä olevani ehkä sittenkin oikeasti aseksuaali. Sittemmin on ollut aikoja, jolloin olisin halunnut seksiä kultaseni kanssa pitkään joka päivä, monesti päivässä.

Aina sitä naureskelee ajatukselle siitä, että jonkun seksuaalisuus olisi luettavissa selvästi niistä käytännöistä, joita hänellä kulloinkin on. Onneksi on myös aika helppoa nauraa itselleen, kun huomaa tehneensä niin ainakin jollain tasolla itsekin koko ajan. Rento lokerointi ei ollutkaan niin rentoa kuin oli itselleen uskotellut. Josko jokusen käänteen jälkeen malttaisin lopettaa tämän jatkuvan itsearvioinnin ja olla taas vaan rauhassa ja nauttia kaikesta ihanasta ilman “mutta enkö olekaan sitä tai tätä” -vellomisia. Elän toivossa ja yritän harjoitella.

Helppoushuoli

Sain tänään hassuja palautumia muutaman vuoden takaisesta mielenmaisemastani. Opiskelin jo yliopistossa, mutta en seurustellut, vaan taisin ajatella lähinnä roolipelejäni ja aiemmin mainittuja homoeroottisia tarinoita. Kaikenkaikkiaan tarinallisuus ja taiteellisuus oli vahvemmin läsnä ajatuksissani, ja kehittelin muutoinkin ahkerasti suureellisia ajatuksia itsekasvusta, moraalista ja elämästä.

Kolme vuotta myöhemmin olen kiireinen puolueaktiivi, työntekijä opintojen ohella ja vakituisessa suhteessa materiaalisempaa erotiikkaa harrastava ihminen. Olen kiitollinen, että Tampereelle on satanut lunta, sillä nyt paikasta toiseen liikkuminen vie aikaa, ja yksikseen kävellessä on hyvä katsella ympärilleen ja miettiä asioita.

Välillä olen aika huolestunut siitä, mitä rakastaminen ja rakasteleminen tekee henkiselle kehitykselle, vaikka noiden sfäärien edistystä yrittäisi kuinka kehittää yhdessä. Huomaan, että olen ehkä alkanut tukeutua toiseen ihmiseen enemmän kuin olisi hyvä. Raskaan päivän jälkeen on helppoa mennä toisen kainaloon, tulla silitetyksi ja muuta. Pelkään, että unohdan silloin hoitaa itse kuntoon ne asiat, jotka minua kulloinkin painavat. Monestihan ne asiat ovat itse valittuja, liikaa luvattuja menoja ja tekemisiä tai jotain muuta oman henkisen jaksamisen väärinarviointia. Sellaisia asioita toisen on aika vaikea ratkaista minun puolestani.

Äärimmäinen ajatus näiden pohdintojen äärellä meinaa pakostikin olla, että olisikohan selibaatti oikeasti ihan hyvä juttu. Toisaalta vastareaktio ei oikein sitä salli: “Give me chastity and continence, but not yet,” kuten nuori Augustinus Jumalalta rukoili, heh. Täytynee kehitellä jotakin keskitien ratkaisua. Luulen melkein, että ajoittaiset yksin vietetyt päivät ja yöt olisivat jo kovasti avuksi. Itsereflektiolla, yksinäisellä fiilistelyllä ja ylipäätään aikansa käyttämisellä itsenäisesti saa jo aikaan paljon, kuten viimepäivien kävelytkin ovat pienimuotoisesti luvanneet.

Buddhalaisesta seksuaalietiikasta

Ylen Homoillan innoittamana ja blogini slogania kunnioittaakseni kaivoin esiin joku aika sitten lukemani hyvän kuvauksen buddhalaisesta seksuaalietiikasta. Dogmatiikkaa buddhalaisuudessa pyritään välttämään; painoarvo on informoidulla, sekä tiedettä että koeteltuja tapoja kunnioittavalla keskustelulla. Linkin takana oleva teksti selvittää buddhalaista seksuaalietiikkaa pitkällä perspektiivillä mutta kiinnostavasti, suosittelen lämpimästi.

Rethinking Buddhism and Sex

“When it comes to sex, Western Buddhists tend to be fairly liberal. But as scholar José Cabezón explains, Buddhist tradition takes a much more conservative approach, prohibiting, among other things, oral or anal sex, male homosexuality, and even sex during daylight hours.”

Minäkin olin pitkään siinä uskossa, että buddhalaisuudessa ei tuomita homoseksuaalisuutta. Kristittyjen kymmentä käskyä vastaavassa ohjeistuksessa, jalossa kahdeksanosaisessa polussa, puhutaan vain vahingoittavasta seksuaalisesta käyttäytymisestä ja siitä pidättäytymisestä. Ohje antaa tilaa tulkita itse ja kumppanin kanssa, mitä vahingoittava käytös on.

Cabezón tuo tekstissään esiin, että joissakin (muissa kuin Buddhan antamissa) vanhoissa opetuksissa kuitenkin löytyy ohjeita, joiden mukaan tietyistä seksuaalisuuden harjoittamisen muodoista, mukaanlukien homoseksistä, tulee kieltäytyä. Se, mikä noita merkintöjä tulkitessa on kuitenkin kirjoittajan mukaan pidettävä koko ajan mielessä, on se, että ne on kirjoitettu jotain onnellisuutta edistävää tarkoitusta varten. Käytännössä siis luostarielämää viettäviä ihmisiä haluttiin aikanaan suojella terveyshaitoilta ja meditaatiolta aikaa vieviltä seksin seurauksilta kuten lapsien saamisesta. Mutta kun kyse on nykyajasta ja “maallikoista”:

What reasons can be given for restricting sex to penile-vaginal penetrative intercourse performed only at night? What possible Buddhist reason could be given for dooming gay men (and people who work at night!) to a life of celibacy while allowing heterosexual men five orgasms per night, and lesbians complete sexual freedom? Is this rational? Is it just? These are the types of questions that a reasoned analysis of the doctrine must ask.

Buddhalaisuus eroaa uskonnoista siinä, että siihen kuuluu vahvasti ajatus edistyksestä. Buddha ei antanut opetuksiaan sokeasti seurattaviksi, vaan testattaviksi ja kehitettäviksi. Olennaista on myös käytännöllisyys ja hyödyllisyys. Siksi mm. tässä homoseksuaalisuuskysymyksessä, ja monissa muissakin seksiin liittyvissä kysymyksissä, on nykypäivänä helppo suhtautua myönteisesti, sillä meillä on käytössämme toimivia ehkäisyvälineitä suojaamaan terveyshaitoilta ja raskaudelta.

“It is not unprecedented in the history of Buddhism to redefine [moral] issues, but it has to be done on the collective level.” His Holiness [Dalai Lama] called for further research and dialogue on the topic, and concluded by reiterating that, however sexual misconduct comes to be defined, it can never be used to justify discrimination based on sexual orientation.“

Olennaista on myös myötätunto. Tämän uusimman homokeskustelun ja joidenkin viimeaikaisten mielipidekyselyiden jälkeen minulla on ollut toiveikas olo sen suhteen, että myös suurin osa suomalaisesta yhteiskunnasta on valmis hyväksymään myös seksuaalivähemmistöt täysien ihmisoikeuksien arvoisina ihmisinä. Osittain kyse on varmaan myötätunnon ohella buddhalaisuuden toisen johtohyveen, viisauden, eli tiedon, lisääntymisestä. Meillä on käytössämme tutkimuksia, jotka osoittavat esimerkiksi sateenkaariperheiden lasten tulevan elämässään toimeen hyvin, joten sateenkaarevien ihmisten ja heidän lähipiirinsä onnellisuudesta ei sinänsä tarvitse olla huolissaan. Onnellisuusongelma syntynee pikemminkin niiden toimesta, jotka eivät halua tietää asiasta enempää eivätkä halua ulottaa myötätuntoaan homoseksuaaleihin.

Tämä onkin oikeastaan kiinnostava kysymys: milloin jostain seksuaalisesta toiminnasta pitäisi kieltäytyä silloin, kun siitä syntyy haittaa vain ulkopuolisille? Tässä tapauksessa; pitäisikö homojen lakata toteuttamasta seksuaalisuuttaan sen takia, että se aiheuttaa joillekin ahdistusta? Mielestäni on varsin selvää, että ei. Homoseksuaalinen rakkaus ja seksi sinänsä ei ole vahingoittavaa. Vahinko syntyy siitä, että osa ihmisistä on takertunut omiin tunnereaktioihinsa ja dogmeihinsa. Muiden ihmisten ei pitäisi tarvita suojella heitä heidän omilta ahdistuksiltaan.

Koko tämän homodebatin aikana olen ollut iloinen myös buddhalaisuuden taipumuksesta pysyä erossa valtiosta siinä mielessä, että hengellisen harjoittamisen periaatteiden ei katsota olevan suoraan siirrettävissä valtion toimintaan. Olen pitänyt hyvin surullisena sitä, että uskonnolliset piirit ovat nyt yrittäneet käyttää valtion ohjausvälineitä hyväkseen heikentääkseen sellaisten ihmisten yksityiselämää, jotka eivät usko samoin kuin he itse. Ihmisoikeudet ovat edelleen joillekin toissijaisia asioita omiin uskomuksiin nähden.

Toivon, että pohjimmiltaan tämä kiistely olisi kuitenkin vauhdittanut kirkon tuulettumista, ja on antanut puhtia sen sisäiselle arvokeskustelulle. Olisi ihanaa nähdä sen seurakuntavaalien jälkeen ottavan dogmeistaan niitä myötätuntoisempia opetuksia korkeampaan arvoon. Buddhalaisissa piireissä ainakin ollaan jo hyvällä tiellä:

[Problems and faults in earlier teachings leave] us with the task of having to rethink sexual ethics in a way that is both rational and just—in a way that does not privilege heterosexual men, that considers the agency of women and queer people, and that does not discriminate against anyone on the basis of their sexual tastes or anatomies. The details of this more just sexual ethics are of course something that still needs to be worked out, but at a minimum, it seems to me, it must be based on general principles like gender egalitarianism and pan-Buddhist doctrinal positions—for example, acknowledging that the body is a vehicle for pleasure, but that sexual pleasure (like all sense-pleasure) can be a source of attachment. Such an ethic must also be based on general Buddhist moral principles like the commitment not to do harm.

Aivoseksiä

Opiskellessani seksiä olen tullut lukeneeksi enemmän ohjeita fyysisten ominaisuuksien harjoittamiseen, esim. lantiopohjan lihaksia treenaamalla. Ne ovatkin varsin hyödyllisiä oppeja, mutta luulen, että yksinkertaisilla tiedostusharjoituksilla, joilla kehitetään seksuaalista keskittymistä, voi myös saada aika paljon aikaan. Tässä yksi helppo harjoitus naisille, joskin muutkin osaavat varmaan kehittää siitä vähäisellä mielikuvituksenkäytöllä sopivan.

Tiedostamisen merkitystä arvioidessa kannattaa muistaa, että aivoissa on sellainen hauska ominaisuus, että jonkin toiminnan ajatteleminen ja katsominen aktivoivat samoja aivojen alueita kuin itse toiminnan suorittaminen. Ehkä siksi esimerkiksi hyvän seksitarinan lukeminen voi aiheuttaa jopa huomattavasti voimakkaampaa kiihottumista kuin seksi, johon ei keskity. Kivointa on tietysti yhdistää molemmat.

Linkin takana oleva harjoitus haiskahtaa meditaatiolta, mutta maallisempiakin juttuja voi kokeilla. Vikakerta.fi on antanut minulle hauskan idean sanallistaa seksiä samalla, kun sitä harrastaa, ikään kuin selostamalla mielessään itselleen, mitä parhaillaan tapahtuu. Mieluisten kokemusten kertominen ääneen on tietysti iloksi kumppanillekin. Toisaalta myös aivojen aktivoiminen ennen seksiä tuntuu toimivan aika hyvin. Itse olen ainakin kokenut seksin varsin mieluisaksi seksivideoiden katselemisen jälkeen, kun viritys on jo hyvin hoidossa. Yksi mukava tapa lämmitellä sopivia aivolohkoja voisi myös olla vaikka kirjoittamalla tapahtuva tarinankerronta kumppanin kanssa, ja miksei eroottisten kuvien vaihtaminen. Keksiikö joku vielä lisää?

Kirjoitan joskus tarkemmin varsinaisesta buddhalaisesta vasemman käden polusta, jossa seksiä käytetään tietoisuuden kehittämiseen, ja vastavuoroisesti tietoinen toiminta tuottaa hyvää seksiä.