Lukulistaan

Tämä taitaa mennä kirjojen wishlistiini: Straight: The Surprisingly Short History of Heterosexuality.

Avainsanat: heteroseksuaalisuus, kirjat

Kotityöt jakautumassa tasaisemmin

Perhebarometri: Isät tekevät 40 prosenttia kotitöistä

Kymmenen vuoden aikana työssäkäyvät, alle kouluikäisten lasten isät ovat lisänneet yhteistä aikaansa lasten kanssa. He leikkivät lasten kanssa, ulkoilevat, puuhailevat sekä kuljettavat lapsia jo yli puolitoista tuntia päivässä.

- -

Isien lisäksi myös työssäkäyvät äidit käyttävät aiempaa enemmän aikaa lasten hoitamiseen. Kotitöistä naisten osuus on vähentynyt selvästi samaan aikaan kuin isien osuus on hitaassa kasvussa.

Lapsiperheissä kiireen tunne on vähentynyt kymmenen viime vuoden aikana. Barometrin mukaan äidit ja isät haluavat antaa aikaansa perheelle ja myös onnistuvat siinä.

Spekulaatio: kun äitien kokema paine kotitöistä ja lastenhoidosta toivottavasti vähentyy, ja vastaavasti miesten lasten kanssa viettämä aika madaltaa testosteronitasoja, niin voisiko tämä kehitys keskimäärin tuoda parisuhteissa olevien miesten ja naisten seksuaalisen halukkuuden tasoa lähemmäs toisiaan?

Avainsanat: halukkuus, heteroseksuaalisuus, sukupuoliroolit, työnjako, uutiset

Kakkonen on ykkönen

http://kakkonenonykkonen.fi/

Eipä muuta. Pekka presidentiksi!

Avainsanat: politiikka

Vielä Sex at dawnista

No niin, Sex at dawn luettu. Sikäli kuin kirjaan on luottamista, ihminen on ollut suurimman osan kehityshistoriansa ajasta yksiavioisen sijaan monisuhteinen. Tulkintaa tukevat anatomiset ja käytökselliset todisteet (mm. peniksen koko ja muoto, toistuvaan työntymiseen perustuva yhdyntä joka on käytännöllinen tapa aiempien yhdyntöjen jälkien siivoamisen). Ilmeisesti naiset ja miehet ovat molemmat olleet seksuaalisesti aktiivisia iloisen sekaisesti vähän kaikkien kanssa. Evolutiivinen kilpailu geenien leviämisestä olisi siis käyty siittiöiden, ei miesyksilöiden välillä. Isyysvarmuus oli siis huomattavasti pienempi huoli kuin nykyajan miehillä. Lisäksi Ryan ja Jetha esittelevät joukon tutkimuksia tämän päivän metsästäjä-keräilijäyhteisöistä, joissa yksiavioisuutta ei edelleenkään noudateta.

Kirjan loppupuolella puhutaan jonkin verran yksiavioisuuden aiheuttamasta seksuaalisesta kyllästymisestä ja sen kielteisistä vaikutuksista esimerkiksi terveyteen. Miehillä usein tapahtuva laukeaminen onkin osoitettu varsin terveelliseksi tavaksi, ja osittain se ehkä selittää sitä, miksi kirjoittajatkin vaikuttavat olevan erityisen huolestuneita miesten seksuaalisten kokemusten monipuolisuuden (=kumppaneiden määrän) rajoittamisesta. Tämä painotus silitti minua silti vähän vastakarvaan, kun kirjan tutkimuksellinen sisältö kuitenkin painotti, että sekä miehet että naiset ovat kehittyneet harrastamaan paljon seksiä monien eri kumppaneiden kanssa. Toki naistenkin osalta kirjassa todetaan (ja on todettu muuallakin), että spermassa näyttää olevan jotain mielialaa kohentavaa. Nykyään satunnaista seksiä useiden tyyppien kanssa ei tietysti voi harrastaa ilman kondomia, joten tämä sperman naisille tuottama hyvinvointipotentiaali jää käyttämättä. Mitä asialle olisi tehtävissä, en tiedä.

No, sukupuolten taistelu sikseen. Kirjoittajat korvaavat vanhan “miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta” -sanonnan mainiolla uudella: “miehet ovat Afrikasta, naiset Afrikasta”.

Yksi jännä knoppi: tutkijat, myös muut kuin tämän kirjan kirjoittajat, ovat esittäneet, että naisten yhdyntä-äänet olisivatkin itse asiassa kutsuhuutoja, joiden pointtina on saada uusia uroksia saapumaan paikalle ja osallistumaan spermakilpailuun. Täytyy myöntää, että olen itse ajatellut kyseisten äänten olevan osin opittuja, mutta ehkä olen ollut väärässä. Lisäksi olen kuvitellut, että pornon säännönmukaisen äänekkään naiset ja hiljaiset miehet saattaisivat olla osittain vääristelevä representaatio tosielämästä (yksilökohtaista vaihtelua unohtamatta), mutta olin kai väärässä siinäkin.

Sanottakoon se vielä, että kovin heterokeskeinen tuo kirja toki on, mutta ei onneksi normatiivinen. Ja edelleen täytyy myöntää, että minä olen ehkä taipuvainen nyökyttelemään tutkimuksille, jotka osoittavat, että naiset eivät ole kehittyneet pidättäytyväisiksi seksin välttäjiksi. Ainakaan wikisivulle ei ole vielä kertynyt kritiikkiä, mutta pitää kaivaa jossain vaiheessa esiin. Hyvä kirja tuo kuitenkin, joten suosittelen edelleen lämpimästi. Tuttavat voivat kysellä lainaan, jos kiinnostaa.

Avainsanat: heteroseksuaalisuus, kirjat, representaatiot, seksi, sukupuoliroolit, terveys, tutkimus

Paritellen

Hyvää joulunaikaa itse kullekin! Viime vuonna saamani lahjakirja Kontulan suomalaisista seksitilastoista on vieläkin kesken, mutta tänä jouluna saamani Paritellen (suomennos Christhopher Ryanin ja Cecilda Jethán Sex at Dawnista) on menossa jo hyvää vauhtia yli puolen välin.

Paritellen. Christopher Ryan & Cacilda Jethá.

Kirjan alaotsikko on Seksuaalikäyttäytymisen kehityshistoria, ja sen pääasiallinen missio on osoittaa vääräksi yleinen luulo ihmisen seksuaalisuuden kehittymisestä, jonka mukaan miehet ovat halunneet hallita naistaan isyyden varmistamiseksi samalla kun ovat levitelleet siementään ympäriinsä, ja naiset ovat halunneet varmistaa mahdollisimman hyvin resurssoidun miehen kiintymyksen mainittujen resurssien saamiseksi omaan käyttöön samalla, kun seksi ja geenit haettaisiin viehättävimmiltä miehiltä. Kirja tuokin esiin kaikenlaisia jännittäviä vastatodisteita, mutta kirjoitan siitä myöhemmin kun olen lukenut koko kirjan ja pari muuta näkökulmaa.

Kirjoittajat kirjoittavat paljon avioliitosta ja siihen liitetystä monogamian ihanteesta. He eivät pidä sitä kauhean toimivana ihanteena, kun sitä vertaa ihmisen kehityshistoriaan, ja mikäs siinä, se on monille uusi keskustelu ja on hyvä tietää, millaisia arvoja tietynlaisia löydöksiä esittelevät tutkijat kannattavat. Se auttaa muistamaan, että toinen tutkija olisi perustellusti voinut tulkita toisin. Mutta henkilökohtaisesti, normatiivinen keskustelu, jossa monogamian yrityksiä ja sarjamonogamiaa kritisoidaan etenkin yksityisenä valintana, tuntuu kohtuullisen tylsältä. Ensinnäkin siksi, ettei itse tarvitse enää vakuuttelua, ja toiseksi siksi, että on vaikea eläytyä siihen amerikkalaiseen yleisöön, jolle aihe tuntuu olevan niin suuri ja herkkä asia. Yhteiskunnallisesti aihe on minusta jännittävämpi, sillä erilaisten parisuhdetyyppien virallistamisen vapaudet ovat kovin rajallisia.

Viime aikoina olen huomannut ympärilläni lukuisia erilaisia kokeiluja monisuhteilussa. Toiset kokeilut onnistuvat paremmin, toiset huonommin, eivätkä kaikissa suhteissa molemmat alkuperäiset osapuolet ole aina samanmielisiä kokeilun tarpeesta. Mutta minua viehättää tosi paljon se, että ihmiset silti kokeilevat asiaa niin hiljaa, ettei asiasta tarvitse tehdä suurta numeroa, mutta toisaalta sen verran näkyvästi, ettei sitä tarvitse salatakaan. Ja että ihmiset kokevat, että se on ok. Ja että suurin vastustus, jota asiaa kohtaan on saanut kuulla, on että “Tuo ei kyllä sopisi minulle”.

Omien polykuvioiden kanssa tulee joskus sellainen olo, että ne ovat vähän hankalia, ja sitä miettii, ovatko ne sittenkään optimaalisin ratkaisu. Toistaiseksi olen päätynyt siihen, että ne ovat, mutta sen pohdinnan rinnalla on ollut toinenkin kysymys. Se koskee sitä, pitäisikö polyilla vähintään statementin vuoksi. Ehkä olen nyt alkanut epäillä, onko sille mitään tarvetta, kun päällimmäinen tunne ympäröivästä sosiaalisesta normistosta on kiitollisuus siitä, miten vapaa se loppujen lopuksi on.

Uskallan jo kuitenkin suositella Ryanin ja Jethán kirjaa niille, jotka haluavat uuden näkökulman ihmisen seksuaalisuutta käsittelevään evoluutiopsykologiaan ja sen vaikutuksista momogamiaihanteelle, tai hauskoja anekdootteja bonoboapinoista ja alkuperäiskansoista jännine seksuaalinormistoineen. Ja jos on vähänkään avoin polyamorialle, lukiessa tuntee itsensä varmasti hyvin progressiiviseksi liberaaliksi, mikä on ihan kiva elämys sinänsä.

Lopuksi kevyempi ohje ihmisten suhteiden sotkemiseen ja bileiden järjestämiseen Gentlemen’s Quartelystä, otsikolla Invite the right people:

Never let a quest subvert your plan, which is based on who should meet whom. The liveliest dinners are probably those where people who misunderstand or fear each other wind up lifelong pals or where love affairs are launched. “You’re getting a divorce?” “Yeah, you remember that dinner you gave last August…?” Excellent.

Avainsanat: julkinen mielipide, kirjat, puhe, tutkimus

Tanssista

Olen ollut jo jokusen viikon ilman tanssitunteja talvitauon vuoksi. Viime yönä olimme vihreiden neitien kanssa tanssimassa, ja aina laadukkaassa Semaforissa oli aika reilu miesenemmistö. Jokunen nuori herra kävi siinä tanssimassa vierellä tai kommentoivat sitä, miten tanssin. Tajusin siinä, että se onkin yleisin aihe, jolla sekä miehet että naiset baareissa ovat yrittäneet aloittaa keskustelun kanssani. Tanssin kannalta ajatellen eniten mieltä lämmittävät aina Grooven itsekin hyvät tanssijaherrat ja ystävälliset naiset ilman taka-ajatuksia, mutta tavallaan minusta on myös viehättävä ajatus, että tanssimalla voi tehdä itsensä lähestyttäväksi.

Olen muutenkin miettinyt viime aikona omien tanssilajejani seksin kannalta. Itämainen on ollut kuvioissa keskeytyksettä jo kasilta lähtien, ja luulen, että vuoden takainen streetin vaihto dancehalliin tulee myös kestämään jonkin aikaa.

Maria Sokolova.

Minä en ehkä ole kauhean tietoisesti enää suhtautunut itämaiseen mitenkään erityisen seksuaalisena tanssina. Osittain tämä ehkä johtuu rutinoitumisesta ja viime aikojen vähäisestä esiintymisestä. Näytöksissä tanssin seksuaalinen inspiraatio ehkä herää paremmin kuin harjoituksissa. Tiedän myös, että lähipiirissäni on ihmisiä, jotka ovat eri tilanteissa halunneet välttää esityksiin tulemista sillä osasyyllä, että lajissa on jotain epäilyttävää. Tanssijan näkökulmasta se tuntuu sinänsä erikoiselta, että tanssien ja laulujen koreografioissa on yllättävänkin harvoin kyse viettelemisestä tai mistään sen suuntaisesta, vaikka täytyy myöntää, että etenkin niissä esityksissä, joissa yleisö on lähellä, viehättämistarkoitus on helppo omaksua. Henkilökohtaisesti myös pidän sellaisista esityksistä eniten, mutta suuri osa esityksistä ei ole sen tyyppisiä.

Dancehallissa seksi taas tulee ylenpalttisesti esiin lyriikoissa ja liikekielessä, että sitä on vaikea vältellä. Toisaalta itämaisessa painottuvan naisellisuuden sijaan hallissa saa myös olla vähän kova, jolloin kontrolli tilanteesta pysyy kuitenkin jossain määrin omissa käsissä kaikesta heteronormatiivisuudesta ja tietystä seksistisyydestä huolimatta. Heh, uskaltaisinko jopa sanoa sitä voimauttavaksi. No, rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että tietty houkuttelemisen aspekti on kyllä näissä molemmissa lajeissa usein läsnä.

Mietin aina välillä, että pitäisikö minun itse tuntea jotain ristiriitaa omien sukupuoli-ideaalieni ja näiden tanssien sukupuolityylien välillä. Harvoin oikeasti tunnen kuitenkaan. Olen tyytyväinen siihen, että olen rauhassa valinnut sellaiset tanssit, jotka tuntuvat minun kehossani hyvältä. Haaveilen kyllä, että joskus, jos löytäisin sopivia tanssikumppaneita, olisi ihanaa tehdä duettoja by women, for women -periaatteella. Girl on girl dancehall olisi erityisesti ihanaa. Jos vain olisi aikaa!

Täytyy vielä sanoa, että siinä missä preferoin tanssilajini seksikkäinä, minulla on myös tendenssi kiinnostua ulkona niistä, joiden kanssa voi oikeasti tanssia. Vaikka olenkin tavannut baareissa tanssilattioilla useitakin mukavia ihmisiä joiden kanssa olen tekemisissä vieläkin, erityisimmät muistot liittyvät hyviin tanssijoihin, olipa siinä tanssillisessa vuorovaikutuksessa jotain seksuaalista tai ei. Ja vaikka olisikin, niin minusta on ihanaa, että sen ei tarvitse jatkua tanssilattian ulkopuolelle. Että voi tanssimalla leikkiä, että jotain enemmän voisi tapahtua.

Pitäisi käydä useammin ulkona tanssimassa yksin.

Avainsanat: tanssi

Kohuseksipolitiikkaa

Kerrottakoon täälläkin vielä, että minut valittiin viikko sitten ViNOn toiseksi puheenjohtajaksi vuodelle 2012. En tiedä vielä, tarkoittaako se, että täällä pitää olla entistä tarkempi yksityisyyden kanssa. Jotenkin vaikeaa, kun en oikein edes hahmota, mitkä asiat nykyään ovat sellaisia, josta joku jaksaisi tehdä numeron. No, elämällähän tämäkin selviää.

Olen joka tapauksessa pohdiskellut hieman politiikan ja seksin suhdetta viime aikoina. Ainakin Economistin mukaan eurooppalaisessa kulttuurissa erilaisille seksuaalisuuden ilmentymille (kuten avioliiton ulkopuolisille suhteille) ollaan suopeampia kuin USA:ssa. Suomi tosin on näissä arvoissa monia muita eurooppalaisia maita konservatiivisempi. Mutta silloinkin kun joistain seksiin liittyvistä asioista kohutaan ja ollaan kauhistuneita, niin mikä niiden kohujen luonne oikein on?

Onionissa oli tässä taannoin otsikko: “Rumors of extra-marital affair end the campaign of a presidential candidate who didn’t know China has nuclear weapon.”

Ensinaurujen jälkeen tämä on kuitenkin varsin jännä juttu. Vaikka tällaiset seksiskandaalit voivat olla fataaleja ainakin yksittäisten kampanjoiden kannalta, on niihin vetoaminen ehdokkaalle kuitenkin ilmeisesti mieluisampaa kuin oman epäpätevyyden toteaminen. Siinä vastuu siirtyy tavallaan tunteenomaiselle kansalle.

Kenties seksikohut ovat myös helpommin unohdettavia ja sivuutettavia kuin epäpätevän ja epäuskottavan leima. Toisaalta USAn presidentinvaaleissa on ihan kiitettävästi kaivettu esiin ehdokkaiden kaikki vanhat seksuaalissävytteiset ikävät toimintatavat. Voisiko ajallista aspektia tuoda myös se, että seksuaalimoraali muuttuu? Kaikissa suhteissa suunta ei kylläkään ole aina liberaalimpaan suuntaan. Ainakin suomalainen aineisto näyttää, että pettämistä suvaitaan taas entistä vähemmän, kun taas homoseksuaalisuutta entistä enemmän. Jenkeistä en kyllä tiedä, mutta täkäläisittäin aikuisten välinen suostumuksellisuus for the win!

Tätä kirjoittaessani tulin vielä ajatelleeksi, etten oikein muista naispoliitikkojen seksikohuja. Ilmeisesti siksi, että niitä on kohtuullisen vähän. Tässä kevyen googletuksen jokusia osumia:

When It Comes to Scandal, Girls Won’t Be Boys

Women Politicians and Sex Scandals: They Do Exist

The Sex Difference in Sex Scandals

Avainsanat: julkinen mielipide, metsästys, moraali, politiikka

Pakollinen Twilight 4 -postaus

No niin. Minä en ole lukenut niitä kirjoja. Ensimmäisen leffan katsoin sivistääkseni itseäni aiheesta, josta kaikilla tuntui olevan mielipide. Ja sitten ne pitikin katsoa kaikki, koska koko juttu osoittautui yllättävän kiinnostavaksi ja hupaisaksi. Spoilailen tässä, joten älkää lukeko jos ette halua tietää.

Koko tämä pakko mennä naimisiin ennen seksiä -juttu tuntui edelleen kohtuullisen siedettävältä siinä suhteessa, että Bellan Edwardiin kohdistama vonkaaminen teki siitä edelleen jotenkin kiinnostavaa. Toki tämä on taas sellainen asetelma jossa on selvää, että toisin päin sitä helposti pitäisi vain vääränä ja ärsyttävänä. En tiedä, voisiko ajatusta naisen seksuaalisesta aktiivisuudesta (joka kuitenkin esitetään tässä ihan hyvässä valossa, ilman syyllistämistä) esittää ja representaation avulla edistää samalla voimalla, jos siitä suostuttelusta tekisi enemmän reilua, eikä suoranaista painostusta, jota se Twilightissa todellisuudessa on. Lähtisikö siitä terä? Ehkä ei, mutta tarinallisesti se ei ehkä olisi yhtä viehättävää.

Tuntuu kyllä, että Twilightilla on sama ongelma kuin monilla yaoi-mangoilla, ehkä ficeillä ja roolipeleillä: mistä voi enää kehittää niin paljon kiinnostavaa draamaa ja jännitettä sen jälkeen, kun hahmot on saatu harrastamaan seksiä. Twilightissa se ei kyllä onnistunut ennen sitäkään sataprosenttisesti, vaan koko ajan tarvitaan kolmas pyörä, joka sivumennen sanoen on kyllä itsessään paljon kuumempi kuin seksiin pääsevä pariskunta itsessään.

Yksi juttu mitä ei myöskään voi ohittaa, on raskauden naurettava yllättävyys elokuvassa. Joo, ehkä jossain on kerrottu, että vampyyri ja ihminen eivät voi lisääntyä, mutta kun leffassa ei kerrota, voi katsojaa vain naurattaa, kun hahmot ovat ihan shokissa, kun ilman ehkäisyä harrastetusta seksistä saattaa olla jotain seurauksia. Ehkä seksikasvatusta vaille jääneet jenkit eivät koe vastaavia samastumisongelmia, ken tietää.

No, jottei tämä jäisi ihan pääparin dissaamiseksi, niin yksi hyvä ja tunnistettava juttu oli Bellan uudelleenorientoituminen omaan kehoon ensimmäisen kerran jälkeen. Jotain erikoista siinä nimittäin tapahtuu, ja itseään pitää katsoa hieman eri tavalla kuin ennen. Elokuva on kyllä hyvä media sen kuvaamiselle, koska sanoiksi sitä ei kovin helposti ehkä voi pukea.

Joka tapauksessa, pelkään pahoin, että viimeisessä osassa ei enää ole paljoa jännättävää, kun seksi on jo korkattu ja Jacob varmaan siveellistettiin imprinttaamalla hänet vauvaan. Toistaiseksi olen onnistunut olemaan spoilaantumatta lopusta, joten saa nähdä, veikkaanko oikein.

Avainsanat: ehkäisy, elokuvat, representaatiot

Lyhyesti sekalaista

Kerrottakoon täälläkin, että pääsin tuossa Tamyn edustajistoon. Huomasin vaan taas, että muiden puolueiden ihmisten kanssa oleilu antaa kaikenlaista huomioitavaa. Oikeistopuolueiden miehillä tuntuu olevan keskimääräistä vaikeampaa pitää silmiä ylhäällä.

Toisena asiana olen mietiskellyt viime aikoina sitä, kuinka vaikeaa on ennakoida sitä, millaisten ihmisten kanssa ja millaisissa suhteissa seksi on hyvää. Ehkä nuorempana vielä helpommin kävi niin, että kun keksi että joku erikoisempi suhdetausta (poly, friends with benefits) onkin seksin kannalta omasta mielestään ihan hyväksyttävä, saattoi jatkaa ajatusta niin, että sellaiset ratkaisut olisivat jopa toivottavia tai itselle nautinnollisia. Hassua, että pitää olla sellainen tarve ohjailla itseään.

Kolmanneksi ihmettelen, miten niin monet pojat pärjäävät ilman tyttöjen kunnollisia käyttöohjeita. Hauskaa sinänsä, että koulujen uudessa seksikasvatuspaketissa on nykyään fleshlight mukana, ehkä jotkut onnekkaat pääsevät oppimaan sen avulla jotakin.

Neljänneksi, vaikka onkin miellyttää oppia tuntemaan itseään ja omia seksuaalisia preferenssejään, kaipaan ehkä hieman sitä aikaa, kun seksi oli vielä enimmäkseen mysteeri ja mielikuvituksen tuotetta. Oli ihanaa ajatella siitä kaikenlaista kaunista ja eeppistä.

Taitaa olla taas jonkinlaisen mielikuvatyöskentelyn paikka.

Avainsanat: identiteetti, kiihottuminen, moraali, osaaminen, politiikka, valistus

Mm, vegaaneja

Leo Stranius bloggasi tänään vegaaniseksuaalisuudestataustalinkkeineen. Hänen mukaansa eräs tutkimus on todennut lihansyöjien eritteiden haisevan vegaaneista pahalta.

Peta: Spice up your life - go vegetarian!

No, lukematta itse tutkimusta ei kannata uskoa täysin, eikä henkilökohtaisilla mutuilla tutkimuksia kaadeta, mutta. Itse en ole kyllä kyseistä ilmiötä huomannut, näin kuusi, seitsemän vuotta vegaanina olleena ja sinä aikana jokusta tyttöä ja poikaa läheisemmin nuhkineena. Sen sijaan esimerkiksi tupakoijien kanssa suuteleminen kielen kanssa on aivan mahdotonta.

Pidemmän tähtäimen seksuaalista suhdetta ajatellen vegaanius tuntuu kyllä tärkeältä, ja seurustelusuhteessa se alkaa olla jo dealmaker/breaker-tasoa. Minulla on sydämessäni vielä pehmeä paikka ekofeministisille ajatuksille, jolloin seksin harrastaminen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei kunnioita eläinten oikeutta (kärsimyksestä vapaaseen) elämään, voisi tuntua myös oman naiseuden näkökulmasta epäilyttävältä.

Ehkä ajatuksen voisi muotoilla jotenkin näin: hyvistä (tässä: vegaani-) ihmisistä on helpompi kiinnostua, seksuaalisten tekojen tekemisestä heille jää parempi mieli ja heille on turvallisemman tuntuista esineellistyä. Ei sillä, että kaikki vegaanit olisivat niin hyviä tyyppejä, että he saisivat tällaista erityiskohtelua, mutta onhan se plussa.

Vegaaniuden pitäminen kynnyskysymyksenä seksi- ja suhdeasioissa onkin sitten haastavampaa, koska vegaanit ovat valitettavan harvassa. Olen kylläkin kokenut, että yllättävän monet, etenkin miehet (jotka minun tapauksessani ovat valikoituneet veganismin kannalta otollisista piireistä), ovat varsin nopeastikin taipuvaisia lipumaan kohti vegaanista ruokavaliota täysin ilman painostusta. Ilmiö on sikäli kiinnostava, että yleensä lihansyöntiä pidetään toki miehekkäänä attribuuttina, jonka sinänsä pitäisi olla eduksi nk. suhdemarkkinoilla. Vegaanityttöjen kohdalla yritteliäiden poikien ei kai sitten tarvitse huolehtia tästä. (Sanottakoon, että uskon toki näiden poikien harkitsevan vegaaniutta muidenkin kuin seksuaalisen menestyksen aspektin kannalta.) Jee erilaisille parisuhdemarkkinalokeroille, preferensseille, arvoille ja kriteereille?

Ah, ei sovi unohtaa OKCupidin hyvin tieteellistä tietoa siitä, että kasvissyöjät antavan suuseksiä mieluummin kuin lihaanit. Se jos mikä on tärkeää dealmaker-tietoa.

Avainsanat: kiihottuminen, metsästys, moraali, seksi