Ei-välttämättä-yhtään-seksuaalisia uutisia, mutta aiheen vierestä katsoen silti kiinnostavia:
Teens warned of risks from ‘vodka tampon’ use
Vaarallista touhuahan tuo on eikä sinänsä mikään leikin asia, mutta jotenkin en malta olla hieman virnistelemättä sille ajatukselle, että humaltumistarkoituksissa teinipojatkin ovat kehdanneet alkaa työnnellä tampooneja peppuunsa. Kuka ties joku keksii laajentaa harrastusta muihinkin tarkoituksiin, muilla välineillä. Viehättävä ajatus sinänsä.
City-lehti siis julkaisee alastonkuvia alle 35-vuotiaista ehdokkaista ja tarjoaa näille vähän tilaa puhua omista teemoistaan.
Tavallaan nostan hattua niille tyypeille, jotka ovat aidosti sitä mieltä, että alastomuus on niin normaali asia, että sitä voi esitellä noin avoimesti. Minä en ainakaan ole niin valaistunut, vaan pidän mielelläni kehoni ainakin visuaalisesti yksityisenä. Toisaalta, enpä usko, että olisin osallistunut muutenkaan. Nuorena naisena paineet substanssiosaamisen osoittamiseen eivät kovin hevillä anna periksi.
En tiedä, vaikea asia tämä on. Toisaalta “normaalien” kehojen näyttäminen mediassa on ihan terveellinen vastapaino mallikuville, mutta jotain häiritsevää tässä on. Ehkä olen vain itse rajoittunut tässä alastomuusasiassa. En tykkää käydä omien puoluekavereidenikaan kanssa varsinkaan sekasaunoissa. Jokin siinä tuntuu hassulta, kun on tottunut istumaan ihmisten kanssa kokouksissa ja muissa asiallisissa yhteyksissä, niin sitten alastomuus tuntuu jotenkin luonnottomalta. Noiden kuvien katsomisessa taas ongelma on ehkä se, että tuntuu kohtuullisen häiritsevältä nähdä ensin jonkun penis ja sitten vasta lukea nimi ja poliittiset tavoitteet. No, itsepähän katsoin.
1) kun raskauden jatkuminen tai lapsen synnyttäminen hänen sairautensa, ruumiinvikansa tai heikkoutensa vuoksi vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä;
2) kun hänen tai hänen perheensä elämänolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen lapsen synnyttäminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus;
3) kun hänet on saatettu raskaaksi olosuhteissa, joita tarkoitetaan rikoslain 17 luvun 22 §:ssä taikka 20 luvun 1–3 tai 5 §:ssä, 6 §:n 3 momentissa tai 7 §:ssä; (24.7.1998/572)
4) kun hän raskaaksi saatettaessa ei ollut täyttänyt seitsemäätoista vuotta tai oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta taikka kun hän on jo synnyttänyt neljä lasta;
5) kun on syytä otaksua, että lapsi olisi vajaamielinen tai että lapsella olisi tai lapselle kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika; tai
6) kun jommankumman tai kummankin vanhemman sairaus, häiriytynyt sieluntoiminta tai muu niihin verrattava syy vakavasti rajoittaa heidän kykyään hoitaa lasta.
Näihin syihin on kuitenkin poikkeuksia. Rikoksesta seurannutta raskautta ei saa keskeyttää, jos rikoksesta ei ole tehty syytettä tai rikoksta ei voida pitää ilmeisenä. Lisäksi aikaraja on tällainen: “Muun syyn kuin naisella olevan sairauden tai ruumiinvian vuoksi ei raskautta saa keskeyttää kahdennentoista raskausviikon jälkeen.”
Minulla ei ole asiantuntemusta arvioida, milloin lapsi alkaa olla tietoinen ja abortti tulee sitä myöten ikäväksi asiaksi, mutta periaatteessa minusta äidin itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa ja tulevaisuuteensa pitäisi olla kaikista tärkein. Siltä pohjalta abortille asetetut ehdot ovat oikeastaan vähän kummallisia, vaikka kohta 2 tietysti antaa varaa harkinnalle. Mutta mikä on naiselle huomattava rasitus? Minusta sen pitäisi olla kunkin naisen itse päätettävissä, mikä käytännössä tarkoittaisi sitä, että abortin voisi saada kuka tahansa sitä haluava. Muista kohdista tulisi silloin yksinkertaisesti tarpeettomia.
On vaikea perustella, miksi kenelläkään olisi oikeus syntyä. Helpompaa on lähteä siitä, että ihmisillä, myös naisilla, on oikeus päättää oman elämänsä suunnasta.
