Bi for the time being

Minä en ole kovin anti-label -ihminen. Minusta on ihan ok ja helppoa vaikka sanoa, että olen nainen, biseksuaali ja feministi. Välillä olen pitänyt ärsyttävänäkin sitä, kun osa ihmisistä jaksaa aina painottaa, kuinka he eivät halua laittaa itseään mihinkään lokeroon. Että ei niissä lokeroissa nyt mitään ihan niin kauheaa tapahdu, että voisiko ottaa vähän rennommin.

Olen nyt lueskellut lama Thubten Yeshen kirjaa Johdanto buddhalaiseen tantraan (jota voi suositella ihan yleisistä buddhalaisista syistä ja siksi, että se on hauskahko). Lama kirjoittaa siitä, kuinka tärkeää on päästää irti jähmeistä itseään kohtaan tuntemistaan ajatuksista ja ideaalista. Ylipäätään tärkeää on rentous ja vapaus. Tätä pohtiessani mieleeni tuli erilaisia aikoja omassa elämässäni.

Tajusin ensimmäisen kerran ihastuneeni tyttöön rippileirillä. Arvelin, että olin bi. Siihen asti olin ollut vain.

Lukiossa toteutin seksuaalisuuttani käytännössä lukemalla ja kirjoittamalla homoerotiikkaa. Arvelin, että jos tulevaisuudessa hairahtaisin itse harrastaisin seksiä miehen kanssa, niin haluaisin itsekin tekeytyä niin mieheksi, kuin mahdollista. Tuo oli myös suurta roolipelaamisen ja crossplayaamisen aikaa.

Yliopistoon tultuani tapailin jokusen vuoden vain tyttöjä. Arvelin, että olin hyvin naisiin kallistunut bi, jossain vaiheessa termi taisi olla polyseksuaali. Poikien tapaileminen tuotti taas jonkinasteista identiteettiahdistusta.

Parin ihmisen kanssa minulla ei ollut paljoakaan, jos lainkaan, seksuaalista kemiaa. Aloin jo epäillä olevani ehkä sittenkin oikeasti aseksuaali. Sittemmin on ollut aikoja, jolloin olisin halunnut seksiä kultaseni kanssa pitkään joka päivä, monesti päivässä.

Aina sitä naureskelee ajatukselle siitä, että jonkun seksuaalisuus olisi luettavissa selvästi niistä käytännöistä, joita hänellä kulloinkin on. Onneksi on myös aika helppoa nauraa itselleen, kun huomaa tehneensä niin ainakin jollain tasolla itsekin koko ajan. Rento lokerointi ei ollutkaan niin rentoa kuin oli itselleen uskotellut. Josko jokusen käänteen jälkeen malttaisin lopettaa tämän jatkuvan itsearvioinnin ja olla taas vaan rauhassa ja nauttia kaikesta ihanasta ilman “mutta enkö olekaan sitä tai tätä” -vellomisia. Elän toivossa ja yritän harjoitella.

Love grows the brain

Fearless Press: Love Grows the Brain

– researchers have discovered something quite remarkable. Making love regenerates the brain. This is important to know because just a few decades ago, modern science didn’t believe we could do this. Plasticity – a term used to describe the brains ability to grow, adapt and regenerate – was thought to diminish over time.

– There’s a possible aspect of mindfulness in research that shows how making love can serve functions for humanity beyond procreation or physical pleasure.

Huomattavasti hauskempi tapa helliä aivoja kuin kalanmaksaöljyn syöminen. <3 Jään odottelemaan vertailevaa tutkimusta näiden menetelmien tehokkuudesta.

Kirjasuositus: Guide to getting it on

Siinä on jotain paradoksaalista, kuinka hirveästi seksiä alkaa tehdä mieli silloin, kun kulta on matkoilla. Mitähän (kulttuuri)evoluution mutkaa saa kiittää siitä, että eniten haluaa sitä, mitä ei saa. Ehkä osansa on sillä, että kun ei saa, joutuu miettimään, ja kun saa, ei tarvitse miettiä, mikä toisinaan laimentaa kokemusta huomattavasti. Hmm.

Olen lueskellut tässä lähes tuhannen sivun uutta seksiraamattuani nimeltään Guide to getting it on. Se on varsin hyvä. Muutamia syitä:

• huikeat triviatiedot [miksi sperma tuoksuu puhdistusaineelta(!)]
• terveen skeptinen suhtautumineen g-pisteen olemassaoloon
• kattavat tekniset ohjeet erikoistemppuineen kaikkineen (otteet, paikat, liikkeet, asennot, kaikki)
• ymmärtäväinen kulttuurismoraalinen ote (osa kirjoittajakunnasta on psykologeja)
• kevyen hauska kirjoitustyyli ja kuvitus

Suosittelen. Tämä opus on niin kattava, ettei siitä voi olla oppimatta uutta.

Vähämmän informatiivisella linjalla löysin myös suositeltavaa hentaita. Seksi on kyseenalaista kuten yleensä, mutta piirrosjälki aika kivaa perustasoon verrattuna. Tässä Lingerie Office 3, en ole vielä katsonut mitä muita osia/jaksoja RTubesta löytyy. Tosin yh, englanniksi dubattu animejapani kuulostaa niin tyhmältä. Mutta koskapa porno täydellistä olisi. Voittaa tuo sentään AdultTV:n lauantaisen elokuvan, jossa oli vain puoliksi onnistuttu sumentamaan ja hiljentämään saksankielinen ääniraita.

Helppoushuoli

Sain tänään hassuja palautumia muutaman vuoden takaisesta mielenmaisemastani. Opiskelin jo yliopistossa, mutta en seurustellut, vaan taisin ajatella lähinnä roolipelejäni ja aiemmin mainittuja homoeroottisia tarinoita. Kaikenkaikkiaan tarinallisuus ja taiteellisuus oli vahvemmin läsnä ajatuksissani, ja kehittelin muutoinkin ahkerasti suureellisia ajatuksia itsekasvusta, moraalista ja elämästä.

Kolme vuotta myöhemmin olen kiireinen puolueaktiivi, työntekijä opintojen ohella ja vakituisessa suhteessa materiaalisempaa erotiikkaa harrastava ihminen. Olen kiitollinen, että Tampereelle on satanut lunta, sillä nyt paikasta toiseen liikkuminen vie aikaa, ja yksikseen kävellessä on hyvä katsella ympärilleen ja miettiä asioita.

Välillä olen aika huolestunut siitä, mitä rakastaminen ja rakasteleminen tekee henkiselle kehitykselle, vaikka noiden sfäärien edistystä yrittäisi kuinka kehittää yhdessä. Huomaan, että olen ehkä alkanut tukeutua toiseen ihmiseen enemmän kuin olisi hyvä. Raskaan päivän jälkeen on helppoa mennä toisen kainaloon, tulla silitetyksi ja muuta. Pelkään, että unohdan silloin hoitaa itse kuntoon ne asiat, jotka minua kulloinkin painavat. Monestihan ne asiat ovat itse valittuja, liikaa luvattuja menoja ja tekemisiä tai jotain muuta oman henkisen jaksamisen väärinarviointia. Sellaisia asioita toisen on aika vaikea ratkaista minun puolestani.

Äärimmäinen ajatus näiden pohdintojen äärellä meinaa pakostikin olla, että olisikohan selibaatti oikeasti ihan hyvä juttu. Toisaalta vastareaktio ei oikein sitä salli: “Give me chastity and continence, but not yet,” kuten nuori Augustinus Jumalalta rukoili, heh. Täytynee kehitellä jotakin keskitien ratkaisua. Luulen melkein, että ajoittaiset yksin vietetyt päivät ja yöt olisivat jo kovasti avuksi. Itsereflektiolla, yksinäisellä fiilistelyllä ja ylipäätään aikansa käyttämisellä itsenäisesti saa jo aikaan paljon, kuten viimepäivien kävelytkin ovat pienimuotoisesti luvanneet.

Seksikateus

Olen mietiskellyt viime aikoina sukupuolittunutta seksuaalista kateutta. Tästä olisi hauska kuulla muidenkin ajatuksia.

Wiki kertoo: Kateus on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta. Nykysuomen sanakirjan mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on. Se ei vaadi uhriltaan välttämättä mitään erityistä.

Minusta kateudelta on toisinaan kuulostanut esimerkiksi joidenkin miesasiamiesten näkemys siitä, että mm. koska naiset saavat miehiä todennäköisemmin/helpommin baarista satunnaista seksiseuraa vaikka seksin tarpeen sanotaan olevan suurempi, pitäisi tätä epäsuhtaa jotenkin kompensoida miehille valtiollisella tuella, esim. seksisetelillä.

Mitä sitten pitäisi ajatella siitä, että kun seksiä tapahtuu, niin keskimäärin naiset kuitenkin harvemmin saavat siitä orgasmia. Pitäisikö alkaa vaatia valtiolta jotain orgasmiseteliä tasapuolisuuden nimissä?

Muita asioita, joista naisena voisin olla kateellinen tai katkera:

• kuukautiset – pahimmillaan jopa kolmasosa kuukaudesta rajoittuneessa toimintatilassa ei ole oikeasti kovin hauskaa
• erektio – olisi siistiä, jos itselläkin olisi jokin niin eksplisiittinen, selityksiä vaatimaton kiihottumisen ilmaisin, joka vaatisi vain tulla hoidetuksi
• hitaus – laukeamisen vaikeus joskus on turhauttavaa
• vielä ajoittain ja paikoittain ilmenevät kulttuuriset rajoitukset naisten seksuaaliselle vapaudelle

Toisaalta on niin paljon syitä olla iloinen naiskehoon syntymisestä, kuten

• peräkkäiset orgasmit – ~30 orgasmia tunnissa on aika paljon parempaa kuin yksi
• seksuaalinen kestävyys muutenkin; se välillä ärsyttävä hitauskin muuttuu hyväksi puoleksi, jos haluaa nautiskella pitkään
• laajempi valikoima erilaisia hyvän koskettamisen vaihtoehtoja
• joidenkin tutkimusten mukaan kosketusherkempi iho
• edistyvyys – jos seksin pitäisi tästä vielä parantua iän myötä, niin maltan juuri ja juuri odottaa
• varsin nautinnolliseen seksuaaliseen vapaustaisteluun osallistuminen muiden ihanien naisten kanssa

Oikeasti minusta tuntuu, että olen todella paljon plussan puolella. Naiseus on ihanaa! Onneksi sekin kuitenkin on erilaista kaikille meistä. Eniten toivoisin, että kaikki voisivat vaan iloita niistä omista lahjoistaan eivätkä niin kadehtisi toisia. Kateuden tai vihan kautta on varmaan aika vaikea saada seksuaalisuuden saralla hyvää aikaan. Onnellisena on helpompi jaksaa antaa muillekin iloa.

Buddhalaisesta seksuaalietiikasta

Ylen Homoillan innoittamana ja blogini slogania kunnioittaakseni kaivoin esiin joku aika sitten lukemani hyvän kuvauksen buddhalaisesta seksuaalietiikasta. Dogmatiikkaa buddhalaisuudessa pyritään välttämään; painoarvo on informoidulla, sekä tiedettä että koeteltuja tapoja kunnioittavalla keskustelulla. Linkin takana oleva teksti selvittää buddhalaista seksuaalietiikkaa pitkällä perspektiivillä mutta kiinnostavasti, suosittelen lämpimästi.

Rethinking Buddhism and Sex

“When it comes to sex, Western Buddhists tend to be fairly liberal. But as scholar José Cabezón explains, Buddhist tradition takes a much more conservative approach, prohibiting, among other things, oral or anal sex, male homosexuality, and even sex during daylight hours.”

Minäkin olin pitkään siinä uskossa, että buddhalaisuudessa ei tuomita homoseksuaalisuutta. Kristittyjen kymmentä käskyä vastaavassa ohjeistuksessa, jalossa kahdeksanosaisessa polussa, puhutaan vain vahingoittavasta seksuaalisesta käyttäytymisestä ja siitä pidättäytymisestä. Ohje antaa tilaa tulkita itse ja kumppanin kanssa, mitä vahingoittava käytös on.

Cabezón tuo tekstissään esiin, että joissakin (muissa kuin Buddhan antamissa) vanhoissa opetuksissa kuitenkin löytyy ohjeita, joiden mukaan tietyistä seksuaalisuuden harjoittamisen muodoista, mukaanlukien homoseksistä, tulee kieltäytyä. Se, mikä noita merkintöjä tulkitessa on kuitenkin kirjoittajan mukaan pidettävä koko ajan mielessä, on se, että ne on kirjoitettu jotain onnellisuutta edistävää tarkoitusta varten. Käytännössä siis luostarielämää viettäviä ihmisiä haluttiin aikanaan suojella terveyshaitoilta ja meditaatiolta aikaa vieviltä seksin seurauksilta kuten lapsien saamisesta. Mutta kun kyse on nykyajasta ja “maallikoista”:

What reasons can be given for restricting sex to penile-vaginal penetrative intercourse performed only at night? What possible Buddhist reason could be given for dooming gay men (and people who work at night!) to a life of celibacy while allowing heterosexual men five orgasms per night, and lesbians complete sexual freedom? Is this rational? Is it just? These are the types of questions that a reasoned analysis of the doctrine must ask.

Buddhalaisuus eroaa uskonnoista siinä, että siihen kuuluu vahvasti ajatus edistyksestä. Buddha ei antanut opetuksiaan sokeasti seurattaviksi, vaan testattaviksi ja kehitettäviksi. Olennaista on myös käytännöllisyys ja hyödyllisyys. Siksi mm. tässä homoseksuaalisuuskysymyksessä, ja monissa muissakin seksiin liittyvissä kysymyksissä, on nykypäivänä helppo suhtautua myönteisesti, sillä meillä on käytössämme toimivia ehkäisyvälineitä suojaamaan terveyshaitoilta ja raskaudelta.

“It is not unprecedented in the history of Buddhism to redefine [moral] issues, but it has to be done on the collective level.” His Holiness [Dalai Lama] called for further research and dialogue on the topic, and concluded by reiterating that, however sexual misconduct comes to be defined, it can never be used to justify discrimination based on sexual orientation.“

Olennaista on myös myötätunto. Tämän uusimman homokeskustelun ja joidenkin viimeaikaisten mielipidekyselyiden jälkeen minulla on ollut toiveikas olo sen suhteen, että myös suurin osa suomalaisesta yhteiskunnasta on valmis hyväksymään myös seksuaalivähemmistöt täysien ihmisoikeuksien arvoisina ihmisinä. Osittain kyse on varmaan myötätunnon ohella buddhalaisuuden toisen johtohyveen, viisauden, eli tiedon, lisääntymisestä. Meillä on käytössämme tutkimuksia, jotka osoittavat esimerkiksi sateenkaariperheiden lasten tulevan elämässään toimeen hyvin, joten sateenkaarevien ihmisten ja heidän lähipiirinsä onnellisuudesta ei sinänsä tarvitse olla huolissaan. Onnellisuusongelma syntynee pikemminkin niiden toimesta, jotka eivät halua tietää asiasta enempää eivätkä halua ulottaa myötätuntoaan homoseksuaaleihin.

Tämä onkin oikeastaan kiinnostava kysymys: milloin jostain seksuaalisesta toiminnasta pitäisi kieltäytyä silloin, kun siitä syntyy haittaa vain ulkopuolisille? Tässä tapauksessa; pitäisikö homojen lakata toteuttamasta seksuaalisuuttaan sen takia, että se aiheuttaa joillekin ahdistusta? Mielestäni on varsin selvää, että ei. Homoseksuaalinen rakkaus ja seksi sinänsä ei ole vahingoittavaa. Vahinko syntyy siitä, että osa ihmisistä on takertunut omiin tunnereaktioihinsa ja dogmeihinsa. Muiden ihmisten ei pitäisi tarvita suojella heitä heidän omilta ahdistuksiltaan.

Koko tämän homodebatin aikana olen ollut iloinen myös buddhalaisuuden taipumuksesta pysyä erossa valtiosta siinä mielessä, että hengellisen harjoittamisen periaatteiden ei katsota olevan suoraan siirrettävissä valtion toimintaan. Olen pitänyt hyvin surullisena sitä, että uskonnolliset piirit ovat nyt yrittäneet käyttää valtion ohjausvälineitä hyväkseen heikentääkseen sellaisten ihmisten yksityiselämää, jotka eivät usko samoin kuin he itse. Ihmisoikeudet ovat edelleen joillekin toissijaisia asioita omiin uskomuksiin nähden.

Toivon, että pohjimmiltaan tämä kiistely olisi kuitenkin vauhdittanut kirkon tuulettumista, ja on antanut puhtia sen sisäiselle arvokeskustelulle. Olisi ihanaa nähdä sen seurakuntavaalien jälkeen ottavan dogmeistaan niitä myötätuntoisempia opetuksia korkeampaan arvoon. Buddhalaisissa piireissä ainakin ollaan jo hyvällä tiellä:

[Problems and faults in earlier teachings leave] us with the task of having to rethink sexual ethics in a way that is both rational and just—in a way that does not privilege heterosexual men, that considers the agency of women and queer people, and that does not discriminate against anyone on the basis of their sexual tastes or anatomies. The details of this more just sexual ethics are of course something that still needs to be worked out, but at a minimum, it seems to me, it must be based on general principles like gender egalitarianism and pan-Buddhist doctrinal positions—for example, acknowledging that the body is a vehicle for pleasure, but that sexual pleasure (like all sense-pleasure) can be a source of attachment. Such an ethic must also be based on general Buddhist moral principles like the commitment not to do harm.

Testattua tekniikkaa

Kirjoitin vähän aikaa eräästä mentaalisesta keskittymisharjoituksesta. Testasin, ja tulos oli lyhyesti sanottuna, että toimii. En tiedä, pitäisikö pitää ongelmana sitä, että keskittymisen vain unohtaa jotakuinkin heti, kun vaikutukset alkavat tuntua. Minulla ainakin on vielä opittavaa ajatuskurissa, mutta lupaavan alun jälkeen on kiva harjoitella lisää. Voin joka tapauksessa suositella! Voisin etsiskellä joskus lisää kivoja harjoituksia seksin parantamiseksi ajatuksen voimalla.

Tasapainoksi haluaisin mainita myös fyysisistä harjoituksista. Betty on kirjoittanut paljon lantionpohjan lihasten harjoittamisesta niin, että niitä vuoroin kiristää ja rentouttaa (aka Kegelsin harjoitus). Treenistä seuraava paikkojen kiristyminen on yhdynnässä eduksi sekä miehelle että naiselle. Naisille harjoituksen pitäisi olla eduksi, vaikka kuuluisi enemmistöön joka ei saa orgasmeja sisäkautta. Tästä on vähän vaikea havainnoida tuloksia lyhyellä aikavälillä koska treeni vaatii aikansa, mutta itse olen ainakin kokenut harjoituksen hyödylliseksi. Vähintään se lisää seksuaalista itsevarmuutta. Vaikka suurin osa seksuaalisesta taitavuudesta ei tunnu riippuvan mistään kikoista, tuntuu silti hauskalta osata joitakin. Opettelen parhaillani hissitekniikkaa, hehe.

Kikoista puheenollen, toinen Betyltä opittu nopeammin realisoituva tekniikka on myös suosittelun arvoinen. Englanniksi siitä käytetään termiä suction fuck, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että yhdynnän aikana nainen kiristää lantionpohjalihaksiaan silloin, kun mies vetäytyy ulos, ja rentouttaa lihakset kun tämä työntyy sisälle. Intuitio saattaisi sanoa, että rytmin pitäisi mennä päinvastoin, mutta ainakin näin päin se tuntuu varsin mukavalta. (Naisen ollessa päällä intuitiokin muuten toimii paremmin ohjeen mukaiseen suuntaan.) Naiselta tekniikka vaatii toki sen tyyppistä keskittymistä mikä voi häiritä tilanteesta nautiskelemista. Henkilökohtaisesti minusta on kuitenkin mukava ajatella, että se on hyvää panostamista kumppanin nautintoon, koska lopulta, niin mukavaa kuin rakasteleminen onkin, sen pääasiallinen tavoitteena ei ole orgasmi (minulle/suurimmalle osalle naisista). Minusta on ihan hyvää työnjakoa priorisoida toisinaan tämä tekniikka tunnelmoinnin sijaan ja saada toiste vastineeksi jotain minulle tehokkaammin toimivaa.

Tässä vielä linkki vähän edistyneempään keskusteluun lantiopohjatreenistä. Alla Bettyn ja Carlinin tiivistys perusasioista.

Liviltä nähtyä

Olen katsellut viime aikoina jonkin verran Livin seksiohjelmistoa. Yleisesti ottaen olen iloinen, että näitä ohjelmia on tarjolla, siitä voi nostaa naisten kanavalle hattua. Jimiltä ei tule ikinä mitään, mikä on minusta hyvin tylsää.

Yksi katsomani sarja on nimeltään Parempaa seksiä parisuhteeseen. Itse pidän tästä konseptista; pyritään ratkaisemaan oikeiden parien yksittäisiä ongelmia. Monesti nämä henkilökohtaiset ongelmat ovat kuitenkin yleisiä, joten sarjan henkilöityneisyys on mielestäni näennäistä. Suuri paino asetetaan myös keskustelulle ja omien mieltymysten löytämiselle, mikä asettaa muutkin annetut ohjeet sellaiseen kontekstiin, jossa niitä on tarkasteltava ja kokeiltava, ei otettava käyttöön sellaisenaan. Käytäntö on oikeastaan jotakuinkin sama kuin buddhalainen oppiminen: jaetaan koeteltuja onnellisuuden menetelmiä, mutta kehotetaan myös ajattelemaan ja testaamaan itse, ja kehittämään oppia eteenpäin vapaan harkinnan mukaan. Tykkään.

Harkintaa ne neuvot nimittäin vaativatkin, sillä osa on aikalailla hömppää. Miehet lähetetään monesti hyödylliseen oppiin, jossa he käyvät asiantuntijan kanssa läpi naisen anatomiaa ja seksitekniikaa. Tämä on erittäin hyvä, ja klitoriksen tärkeys tulee monesti esille. Naisille sen sijaan opetetaan lähinnä viettelytaitoa: burleskia tai vatsatanssia. Jäkimmäinen iskee tietysti omaan vatsatanssijan ylpeyteeni, mutta äh. Miksi naisetkin eivät voisi opetella miesten anatomiaa ja tekniikkaa? Ajatellaanko, että kun mies kuitenkin yleensä saa orgasmin, niin siihen ei tarvitse sen kummemmin enää panostaa? Onko naisen osa vain hoitaa miehen kiihottaminen eksoottishenkisellä keikistelyllä? Vaikka seksin saaminen tanssivaatteissa onkin varsin viehättävää, pitäisin silti toisen kunnollista tyydyttämistä vielä nautinnollisempana ja etenkin tasapuolisempana.

Eilen katselin erästä dokumenttia, jossa nainen muutti lesbokommuuniin ja yritti kuukauden aikana löytää sisäistä lesboaan. Osa tästä toiminnasta oli jokseenkin tökeröä, mutta aihe on minusta henkilökohtaisestikin kiinnostava. Biseksuaalina seksuaalista suuntautumistaan kun joutuu ajoittain pohtimaan ja kyseenalaistamaan. Itse olen ainakin kokenut suuntautumisen varsin heitteleväksi niin, että toisinaan on ollut vuosiakin, jolloin on ollut kiinnostunut lähinnä tytöistä, välillä pojista. Nyt pojan kanssa seurustellessa pohdin toisinaan, osaisinko enää rakastua ja haluta samalla tavalla tyttöjä. Toisaalta tätä huolta ei ehkä pitäisi ottaa kovin vakavissaan, sillä sitä koskenee sama mekanismi kuin ruokaa: kylläisenä on vaikea kuvitella, mitä haluaisi syödä huomenna.

Toisaalta mietin välillä, kuinka rehellisesti mieli tulkitsee ihmisiin kiinnittämäänsä huomiota. Kun minä kuljen kaupungilla, katselen aina enemmän naisia. Mielestäni naiset ovat kovin kauniita ja viehättäviä, ja olen pitkään tulkinnut tämän merkitsevän myös seksuaalista kiinnostusta naisia kohtaan. Psykologisissa kokeissa on kuitenkin näytetty, että ihminen voi tulkita reaktioitaan hyvin väärin: vaarallisissa olosuhteissa olevat miehet voivat esim. tulkita oikein olevansa peloissaan, mutta kun samoihin olosuhteisiin lisätään kaunis nainen, he tulkitsevat reaktionsa seksuaaliseksi kiinnostukseksi. Mietin, olenko voinut itsekin mennä harhaan. Olen saattanut katsella naisia vertaillen; kuka on kaunis ja millä tavalla, missä määrin minuun verrattuna, onko syytä olla kateellinen. Koska pidän tällaista ulkonäköorientaatiota kielteisenä, en osaisi ehkä tulkita sitä oikein, ja korvaisin sen mieluummin tulkinnalla kiinnostuksesta. Tulkinta ylläpitäisi mukavampaa käsitystä omasta itsestä. On kovin vaikea kuitenkaan arvioida, mikä tässä reaktioiden, käytäntöjen ja tulkintojen sotkussa on pohjimmiltaan totta. Lopuksi voi vielä kysyä, voiko tulkinta lisäksi ohjata sitä “pohjimmaista” toiseen suuntaan, kasvattaa sitä.

Tällä hetkellä tähän sotkuun lisätään Emmanuellen viehättävät lesboseksitarinat. Joskus herää ajatus, että saattaisin olla liian altis kaikenlaisille vaikutteille, heh.

Aivoseksiä

Opiskellessani seksiä olen tullut lukeneeksi enemmän ohjeita fyysisten ominaisuuksien harjoittamiseen, esim. lantiopohjan lihaksia treenaamalla. Ne ovatkin varsin hyödyllisiä oppeja, mutta luulen, että yksinkertaisilla tiedostusharjoituksilla, joilla kehitetään seksuaalista keskittymistä, voi myös saada aika paljon aikaan. Tässä yksi helppo harjoitus naisille, joskin muutkin osaavat varmaan kehittää siitä vähäisellä mielikuvituksenkäytöllä sopivan.

Tiedostamisen merkitystä arvioidessa kannattaa muistaa, että aivoissa on sellainen hauska ominaisuus, että jonkin toiminnan ajatteleminen ja katsominen aktivoivat samoja aivojen alueita kuin itse toiminnan suorittaminen. Ehkä siksi esimerkiksi hyvän seksitarinan lukeminen voi aiheuttaa jopa huomattavasti voimakkaampaa kiihottumista kuin seksi, johon ei keskity. Kivointa on tietysti yhdistää molemmat.

Linkin takana oleva harjoitus haiskahtaa meditaatiolta, mutta maallisempiakin juttuja voi kokeilla. Vikakerta.fi on antanut minulle hauskan idean sanallistaa seksiä samalla, kun sitä harrastaa, ikään kuin selostamalla mielessään itselleen, mitä parhaillaan tapahtuu. Mieluisten kokemusten kertominen ääneen on tietysti iloksi kumppanillekin. Toisaalta myös aivojen aktivoiminen ennen seksiä tuntuu toimivan aika hyvin. Itse olen ainakin kokenut seksin varsin mieluisaksi seksivideoiden katselemisen jälkeen, kun viritys on jo hyvin hoidossa. Yksi mukava tapa lämmitellä sopivia aivolohkoja voisi myös olla vaikka kirjoittamalla tapahtuva tarinankerronta kumppanin kanssa, ja miksei eroottisten kuvien vaihtaminen. Keksiikö joku vielä lisää?

Kirjoitan joskus tarkemmin varsinaisesta buddhalaisesta vasemman käden polusta, jossa seksiä käytetään tietoisuuden kehittämiseen, ja vastavuoroisesti tietoinen toiminta tuottaa hyvää seksiä.

Kyllä, kiitos ja ole hyvä

Vapaa, informoitu ja etukäteinen suostumus on ideaalina pidetty ehto erinäisten ihmisten ja ryhmien mukaantulossa poliittisissa prosesseissa. Samaa periaatetta voi pitää perusteltuna myös seksin suhteen. Jos jokin ehto jää toteutumatta, ikäviä asioita voi tapahtua. Kun jälkeenpäin ajattelen omia epätyydyttäviä kokemuksiani, vähintään yksi osa-alue on ollut pielessä. Vaikka toinen ei yrittäisi suostutella tai pakottaa, suostumus jää esimerkiksi olennaisella tavalla vajaaksi, jos ei oikeastaan tiedä, mistä seksissä on kysymys ja mistä voi olettaa hyviä tuntemuksia saavansa. Joskus se selviää yhdessä, mutta ilman yhteistä kiinnostusta molempien nautintoon se on epätodennäköisempää.

Suostumus liittyy olennaisella tavalla luottamukseen. Joillekin ja joidenkin ihmisten kanssa se syntyy helpommin, joskus se vaatii aikaa.

Tulin erään viehättävän seksuaalisen kokemuksen myötä kuitenkin todenneeksi, että luottamus ja suostumus ovat parhaimmillaan silloin, kun niitä ei enää erikseen tarvitse ilmaista. Kun luottaa toiseen niin paljon, että voi milloin tahansa vilpittömästi tuntea ja ajatella, että toinen saa vapaasti käyttää tätä kehoa omaksi ilokseen ilman, että minun tarvitsee mitenkään antaa siihen lupaa. Kun en edes tiedä, että jotain seksuaalista on tapahtumassa enkä siten voivaikuttaa siihen.

Kun pohjalla on vapaa, omasta tahdosta lähtevä halu, tieto omasta ja toisen hyvästä ja riittävästi yhteistä kokemusta molempia miellyttävästä seksistä, avautuu ihana mahdollisuus harrastaa seksiä niin, että antautuu sille täysin. Niin, ettei tarvitse enää kysellä lupia, tai miltä jokin tuntuu, tai mitä hän haluaisi. Se on varsin hedelmällinen tilanne aivan uusien kokemusten syntymiselle.

Rakastan sitä, miten seksi yhdistää ristiriitoja. Samalla kun se on yksi perustavanlaatuisimmista luonnollisista vieteistä, se on myös henkisesti uskomattoman rikas inspiraation lähde. Hallinnasta ja luottamuksesta syntyy antautumista ja vapautta. Rumasta tulee kaunista. Kehoista ja kosketuksesta syntyy rakkautta. Kivusta tulee nautintoa, seksin väsyttämästä kehosta lopulta rentoutunutta energiaa.

Olen ehkä vielä hyvin alussa sen käsittämisessä, miten seksiä on eräissä hengellisissä suuntauksissa käytetty mielen kehittämiseen. Luulen kuitenkin, että osa siitä on hyvin yksinkertaista. Kun luottaa itseensä ja toiseen ja voi täysin keskittyä nautinnon vastaanottamiseen ja sen antamiseen, löytää yllättäen henkisen tilan, jossa jaksaa vaivatta olla onnellinen ja toivoa toiselle vain ja ainoastaan hyvää ilman mitään muita häiritseviä tunteita.

Seuraavaksi asialistalla on oppia, kuinka tuon voimakkaan myötätunnon tunteen voi ulottaa useampiin ihmisiin kerralla ilman merkityksellistä seksisuhdetta, heh. Toistaiseksi tyydyn kuitenkin olemaan onnellinen siitä, mitä minulla on nyt.