Kohuseksipolitiikkaa

Kerrottakoon täälläkin vielä, että minut valittiin viikko sitten ViNOn toiseksi puheenjohtajaksi vuodelle 2012. En tiedä vielä, tarkoittaako se, että täällä pitää olla entistä tarkempi yksityisyyden kanssa. Jotenkin vaikeaa, kun en oikein edes hahmota, mitkä asiat nykyään ovat sellaisia, josta joku jaksaisi tehdä numeron. No, elämällähän tämäkin selviää.

Olen joka tapauksessa pohdiskellut hieman politiikan ja seksin suhdetta viime aikoina. Ainakin Economistin mukaan eurooppalaisessa kulttuurissa erilaisille seksuaalisuuden ilmentymille (kuten avioliiton ulkopuolisille suhteille) ollaan suopeampia kuin USA:ssa. Suomi tosin on näissä arvoissa monia muita eurooppalaisia maita konservatiivisempi. Mutta silloinkin kun joistain seksiin liittyvistä asioista kohutaan ja ollaan kauhistuneita, niin mikä niiden kohujen luonne oikein on?

Onionissa oli tässä taannoin otsikko: “Rumors of extra-marital affair end the campaign of a presidential candidate who didn’t know China has nuclear weapon.”

Ensinaurujen jälkeen tämä on kuitenkin varsin jännä juttu. Vaikka tällaiset seksiskandaalit voivat olla fataaleja ainakin yksittäisten kampanjoiden kannalta, on niihin vetoaminen ehdokkaalle kuitenkin ilmeisesti mieluisampaa kuin oman epäpätevyyden toteaminen. Siinä vastuu siirtyy tavallaan tunteenomaiselle kansalle.

Kenties seksikohut ovat myös helpommin unohdettavia ja sivuutettavia kuin epäpätevän ja epäuskottavan leima. Toisaalta USAn presidentinvaaleissa on ihan kiitettävästi kaivettu esiin ehdokkaiden kaikki vanhat seksuaalissävytteiset ikävät toimintatavat. Voisiko ajallista aspektia tuoda myös se, että seksuaalimoraali muuttuu? Kaikissa suhteissa suunta ei kylläkään ole aina liberaalimpaan suuntaan. Ainakin suomalainen aineisto näyttää, että pettämistä suvaitaan taas entistä vähemmän, kun taas homoseksuaalisuutta entistä enemmän. Jenkeistä en kyllä tiedä, mutta täkäläisittäin aikuisten välinen suostumuksellisuus for the win!

Tätä kirjoittaessani tulin vielä ajatelleeksi, etten oikein muista naispoliitikkojen seksikohuja. Ilmeisesti siksi, että niitä on kohtuullisen vähän. Tässä kevyen googletuksen jokusia osumia:

When It Comes to Scandal, Girls Won’t Be Boys

Women Politicians and Sex Scandals: They Do Exist

The Sex Difference in Sex Scandals

Mm, vegaaneja

Leo Stranius bloggasi tänään vegaaniseksuaalisuudestataustalinkkeineen. Hänen mukaansa eräs tutkimus on todennut lihansyöjien eritteiden haisevan vegaaneista pahalta.

Peta: Spice up your life - go vegetarian!

No, lukematta itse tutkimusta ei kannata uskoa täysin, eikä henkilökohtaisilla mutuilla tutkimuksia kaadeta, mutta. Itse en ole kyllä kyseistä ilmiötä huomannut, näin kuusi, seitsemän vuotta vegaanina olleena ja sinä aikana jokusta tyttöä ja poikaa läheisemmin nuhkineena. Sen sijaan esimerkiksi tupakoijien kanssa suuteleminen kielen kanssa on aivan mahdotonta.

Pidemmän tähtäimen seksuaalista suhdetta ajatellen vegaanius tuntuu kyllä tärkeältä, ja seurustelusuhteessa se alkaa olla jo dealmaker/breaker-tasoa. Minulla on sydämessäni vielä pehmeä paikka ekofeministisille ajatuksille, jolloin seksin harrastaminen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei kunnioita eläinten oikeutta (kärsimyksestä vapaaseen) elämään, voisi tuntua myös oman naiseuden näkökulmasta epäilyttävältä.

Ehkä ajatuksen voisi muotoilla jotenkin näin: hyvistä (tässä: vegaani-) ihmisistä on helpompi kiinnostua, seksuaalisten tekojen tekemisestä heille jää parempi mieli ja heille on turvallisemman tuntuista esineellistyä. Ei sillä, että kaikki vegaanit olisivat niin hyviä tyyppejä, että he saisivat tällaista erityiskohtelua, mutta onhan se plussa.

Vegaaniuden pitäminen kynnyskysymyksenä seksi- ja suhdeasioissa onkin sitten haastavampaa, koska vegaanit ovat valitettavan harvassa. Olen kylläkin kokenut, että yllättävän monet, etenkin miehet (jotka minun tapauksessani ovat valikoituneet veganismin kannalta otollisista piireistä), ovat varsin nopeastikin taipuvaisia lipumaan kohti vegaanista ruokavaliota täysin ilman painostusta. Ilmiö on sikäli kiinnostava, että yleensä lihansyöntiä pidetään toki miehekkäänä attribuuttina, jonka sinänsä pitäisi olla eduksi nk. suhdemarkkinoilla. Vegaanityttöjen kohdalla yritteliäiden poikien ei kai sitten tarvitse huolehtia tästä. (Sanottakoon, että uskon toki näiden poikien harkitsevan vegaaniutta muidenkin kuin seksuaalisen menestyksen aspektin kannalta.) Jee erilaisille parisuhdemarkkinalokeroille, preferensseille, arvoille ja kriteereille?

Ah, ei sovi unohtaa OKCupidin hyvin tieteellistä tietoa siitä, että kasvissyöjät antavan suuseksiä mieluummin kuin lihaanit. Se jos mikä on tärkeää dealmaker-tietoa.

Sexist men and women – made for each other

Pari tutkijaa päättivät selvittää, millaisia tyyppejä pickup artistit ovat ja millaiset naiset lämpenevät heille. Koko tutkimus pitäisi löytyä Sex Roles -journalista (johon itse pääsen tietääkseni käsiksi yliopiston kautta <3) näillä tiedoilla: Hall JA & Canterberry M (2011). Sexism and assertive courtship strategies. Tiivistelmä löytyy Springeristä, ja siellä kerrotaan mm. seuraavaa:

Men with a preference for ‘one-night stands’ and negative sexist attitudes towards women are more likely to use aggressive courtship strategies. They compete with other men who are also interested in the woman, tease the woman, and isolate her away from her friends. In response, women with a preference for ‘no strings attached’ sex and negative attitudes towards other women are more likely to respond to men’s aggressive strategies.

– In addition, men with negative, sexist attitudes towards women, justifying male privilege, were more likely to use assertive strategies, which may serve to ‘put women in their place’ in a submissive or yielding role during courtship. Women with sexist attitudes towards members of their own gender were more likely to be res-ponsive to men’s assertive strategies. This suggests that they find men who treat them in a dominant way during courtship more desirable, because it is consistent with their sexist ideology.

– “Not only do sexist men and women prefer partners who are like them, they prefer courtship strategies where men are the aggressors and women are the gatekeepers.”

Tämä on siinä mielessä tervetullut tutkimustulos, että se muistuttaa näille artisteille, että he ovat vain tietynlaiset arvot omaava porukka joiden tyyli sopii parhaiten siellä oman porukan sisällä. Monesti näiden tyyppien juttuja lukiessa huomaa essentialistisen, universalistisen harhan, joka nyt osoittautui vääräksi.

Ja sitten toisaalta, vaikka en varaukseton relativismin kannattaja olekaan, ehkä on ihan lohdullista, että ne naiset jotka eniten päätyvät seksistien seuraan, ovatkin itse samoilla arvolinjoilla. Että toivottavasti he sitten viihtyvät keskenään, vaikka itse onkin aika vaikea ajatukseen eläytyä. Mutta olkoot toki keskenään, jos haluavat.

Vielä lähipiirimutuna tämän tutkimuksen innoittamana: sen verran mitä lähipiirini ihanien, luonnollisesti ei-seksististen ihmisten seksielämistä tiedän, seksin portinvartijoista joku kolme neljäsosaa on miehiä. Ehkä me olemme niitä muiden tutkimusten osoittamia tasa-arvoisia, halukkaita naisia, heh.

Vielä pieni lol-tutkimus: Good news, bisexual men: Scientists have decided that you exist!

Seksuaalisen kiinnostumisen vaikeus

Liityin vähän aikaa sitten OKCupidiin, ja olen nyt ehtinyt katsella jonkin verran ympärilleni. Se on jännä paikka. Olen tosin ehkä entistä skeptisempi sen suhteen, kuinka netistä pitäisi voida löytää seksiseuraa.

Jonkinlaisia miehiä on tietysti tarjolla kauheasti. Jouduin parin päivän jälkeen blokkaamaan heterot kokonaan säästääkseni kaikkien aikaan. Tällä viikolla OKC teki minulle uuden rajauksen omin päin: koska olen saanut hyviä arvosteluja (tähtiä) muilta käyttäjiltä, se alkaa näyttää minullekin ensisijaisesti korkealle arvotettuja käyttäjiä. OKC:n mielestä kyse on viehättävyydestä ja kuumuudesta. Minä olin käsitellyt tähtiä vahvalla persoonallisuuspainotuksella. Joka tapauksessa OKC:n uusi rajaus muutti samalla sen suosittelemien tyttöjen maantieteellisen sijainnin satoja kilometrejä minusta kauemmas. Kiitos vain. Omien preferenssien päättäminen ja niiden käyttäminen palvelussa ei siis ole niin vapaata kuin toivoisi.

Mutta se sopivien ihmisten löytäminen. Pohdinnan kannalta se on jännittävä tiedollinen kysymys: miten tekstin ja kuvan perusteella voi tietää, keneen tuntee seksuaalista vetoa? Minusta on alkanut tuntua, ettei mitenkään.

Paljon tärkeää jää pois: miltä henkilö tuoksuu, millainen ääni ja puhetapa hänellä on, millainen keskustelija hän on. Miten hän liikkuu, millaisiin asentoihin hänen kehonsa luontevasti asettuu.

OKC:n match-prosenttien laskeminen perustuu aika vahvasti mielipiteille ja arvoille. Se lienee ihan hyvä niille jotka käyttävät palvelua ystävien ja parisuhteiden etsimiseen (eikä silloinkaan aina, nimim. olen seurustellut kokoomuslaisen kanssa, heh), mutta pelkän seksikumppaneiden etsinnän kannalta niiden hyöty on vähän kyseenalainen. “Puoluekannan” sijaan enemmän painoa minä antaisin enemmän vaikkapa seksuaaliselle kokemukselle, terveydelle, ehkäisyvalinnoille, tiettyjen seksikäytäntöjen etsimiselle tai ulossulkemiselle.

… Ja sittenkin olisi vaikea tietää.

Ehkä en huolehtisi tästä niin paljon, jos ein sanominen ei olisi aina niin vaikeaa ja jos minulla olisi parempi record ihmisten haluamisessa ihan tosissaan ja jos en tietäisi, että seksi ilman sitä halua ei olisi niin ikävystyttävää. Toisaalta ehkä juuri näiden huolien ja kynnysten ylittäminen tuntuu tällä hetkellä jollain tasolla haluttavalta minulle, vaikka muutoin nykyinen seksielämäni ei niin suurta täydennystä kaipaakaan.

Lopulta palaan tässä aina samaan, edelleen vastausta vailla olevaan kysymykseen siitä, haluanko lopulta säilyttää seksin erityisenä erityisen ihmisen kanssa vai haluanko laajentaa horisonttiani niin, että saan kokea tiettyjä hyvin kiinnostavia asioita mutta joutuisin myös ulos mukavuusalueeltani. Ehkä mietin, kuinka onnistuisin yhdistämään kokemuksiin kohdistuvat uteliaisuuteni heikosti joustavaan nykyiseen erityisyyttä arvostavaan identiteettiini.

Tämän vellonnan pohjalta on aika hämmentävää ajatella niitä ihmisiä, jotka onnistuvat löytämään vuodessa kymmeniä ihmisiä, joiden kanssa haluavat ja onnistuvat harrastamaan seksiä. Mystistä toimintaa.

Kaiken tämän päälle olen vielä ollut viime aika ajatuksen tasolla palailemassa enemmän kirjallisiin, kuvitteellisiin seksuaalisuuden muotoihin. Sanalla sanoen vakavaan tekstiroolipeli- ja fanfiction-nostalgiaan. Voi niitä lukiovuosien aikoja, kun sanojen fyysinen voima oli suurimmillaan.

Ihmeelliset siipi-ihmiset

Wiki: Wingman (social).

Wingman is a role that a person may take when a friend needs support with approaching potential partners. A wingman is someone who is on the “inside” and is used to help someone with relationships.

Wingman-käytäntö on jännä juttu. Eniten ehkä ihmetyttää se, kuinka hyvät välit niillä iskijöillä täytyy olla. Kuinka käy, jos iskettävä kiinnostuukin wingmanista eikä iskijästä? Kuinka wingmanin erottaa iskijästä (jos minulta kysytään, niin ainakin se on hirveän vaikeaa joskus)? Osaavatko monetkin kaverukset tehdä niin, että yrittävät yhtä tyyppiä samaan aikaan, ja sitten sopuisasti hyväksyvät lopputuloksen? Tavallaan se on aika ihailtavaa. Enimmäkseen minua kuitenkin enemmän epäilyttävät tällaiset wingman-systeemit ja muut selvät iskemiskäytännöt. Ne laittavat heti miettimään, miksi sen ihmisen täytyy turvautua niin kaavamaisiin yrityksiin.

Näin iskettävän näkökulmasta: kahden ihmisen iskuyritys on todella hämmentävä etenkin silloin, kun iskijät ovat hyvin paljon toistensa näköisiä ja yhtä viehättäviä. Onko hyvää etikettiä yrittää päästä samaan aikaan perille kahdesta tyypistä jututtamalla molempia samanaikaisesti?

Ja ikuisuuskysymys: kuinka pian kiinnostuneelle pitää ilmoittaa olevansa varattu? Kuinka sen voi tehdä vähän epäselville tapauksille, jos ei halua vaikuttaa liian itsevarmalta? Miten hankkiutua kohteliaasti eroon kavereiden kanssa tanssisimista haittaavista, sinänsä kivoista yrittäjistä? Ah, baarielämän vaikeudet. Onneksi ovat kuitenkin aika pieniä murheita!

Pieni huomio kentältä: naisetkin näyttävät käyttävän wingman-taktiikkaa. Terveisiä Leimareiden kahdelle vaaleaverikölle. <3

Oikeastaan olisi kiva nähdä joku tutkimus siitä, kuinka ihmiset keskimäärin suhtautuvat erilaisiin iskemistapoihin. Otan linkkejä vastaan, jos joku on taitavampi googlettaja kuin minä.

Voi pojat

Oikeasti, en haluaisi valittaa toistuvasti miehistä/miesasioista, mutta minkäs teet, kun aihetta on.

Olin lauantaina tanssimassa Yo-talolla. Musiikki oli hyvää ja tungoksesta huolimatta oli kiva tanssia, mutta hyvänen aika kun on vaikea saada olla rauhassa, kun paikka on täynnä nuoria heteromiehiä. Koko illan sai kestää kaikenlaista tuijottelua, seurailua, kiehnäysyrityksiä, takamuksen hiplaamista ohikulkiessa, tyhmiä “öhööhö seepra, mitäs temppuja se osaa” ja “ai ei mitään, oot kouluttanut huonosti” (todettu kanssani olleelle poikaystävälle), “sä oot niin pieni et ei varmaan haittaa jos oot tässä mein välissä” (kaksi tuntematonta kaveria), pään taputtelua ja herttaista huomauttelua siitä, että olen lyhyt. Jotkut jatkoivat stalkkausta, vaikka oikein tarkoituksella suuteli oman pojan kanssa heidän nähtensä.. Yksi tuli suoraan arvelemaan, että ei minulla oikeasti poikaystävää edes ole! Huomasin jo aiemmin, kun kyseinen herra vilkuili minua kavereineen, jotka olivat kokeilleet jo aikaisemmin, ja sitten supattivat ja virnistelivät päälle. Tyylikästä.

Minusta on raivostuttavaa, kun jotkut eivät vain kunnioita toisten ruumiillista itsemääräämisoikeutta, eivät tajua vinkkejä eivätkä jätä toisille tilaa valita, saako tulla lähelle ja koskettaa vai ei. Se on ihan yleisesti ottaen hyvin väärin.

Henkilökohtaisesti pidän ärsyttävänä sitä, kun joudun ottamaan vastustajan ja kieltäytyjän roolin tämänlaatuisissa suhteissa. Minun identitettiini kuuluu seksuaalinen avoimuus ja aktiivisuus, ja torjumisesta tulee aina vähän tylsä olo.  Mutta haluan myös hallita itse sitä, millaisista asioista pääsen valitsemaan ja sanomaan kyllä. Itsensä tuputtajat vievät siltä tilaa ja pakottavat reaktiivisuuteen. Ja seksuaalinen reaktiivisuus ei vain ole yhtään kivaa.

En oikein tiedä, mitä tälle pitäisi tehdä. Sateenkaaribileiden musiikki ei tyydytä kovin pitkään. Onneksi vakipaikassani Groovessa ollaan huomattavasti asiallisia. Mietin, voiko se johtua siitä, että tungos ei yleensä ole niin paha, ja pienellä tanssilattialla (ja rajallisesti vaihtuvalla asiakaskunnalla) on vähän enemmän mietittävä, että toiminta ei näytä kauhean pahalta. Tai sitten vain olen siellä itse todennäköisemmin lökäreissä, heh.

Ei ole helppoa. Olisi kiva, että saisi sekä laittautua ja pukeutua mieleisellään tavalla ja olla silti rauhassa, kun menee ulos. Minä en suostu siihen, että ahdistelluksi tuleminen on oma vikani. Kyseiset miehet voisivat vaikka itse opetella käyttäytymään niin kuin ihmiset.

Toisin sanoen: Ciara – Goodies.