Pienenä tietoiskuna tännekin haluaisin ilmoittaa, että nettisivuni on avattu: http://www.hannahakko.fi/ Politiikan kirjoittelu jatkuu siis Näkyvän käden sijaan tuolla.
Asiaan. Mahdollisesti liikaa informaatiota tiedossa.
Sain tämän viikon alussa pohdiskella oikein urakalla – toistaiseksi salaisista syistä – omaa biseksuaalisuuttani, mikä oli tietysti oikein hauskaa ja valaisevaa. Luulen, että minulle on viime aikoina valjennut, miksi olen toistaiseksi ollut etenkin tyttösuhteissani seksuaalisesti niin arka.
Varhaiset seksikokemukset olivat siinä mielessä olennaisia asian kannalta, että mieskehon perustoiminnot seksin suhteen oli aika helppo saada selville ja helppo toteuttaa. Oman nautinnon saaminen oli paljon vaikeampaa. Itse sitä oli tietysti helppo tuottaa, mutta toisen kosketuksesta se oli kauhean vaikeaa. Toisen neuvominen, eli seksistä ääneen puhuminen ei tietenkään olisi teininä tullut kysymykseenkään.
Hetero- ja homoseksistä oli aina paljon helpommin tarjolla tietoa, tarinoita ja kuvastoa. Käytinkin käytännössä koko yläasteen lopun, lukion ja yliopiston alun lueskellen homoerotiikkaa ilman omia suhteita. Ei ihme, että tietämys pariseksistä, jossa yksikään osapuoli olisi nainen, ei kauheasti edennyt tuona aikana. Pohjalle oli jäänyt oman nautinnon kannalta melko epätyydyttäviä kokemuksia.
Tältä pohjalta on tosi ymmärrettävää, miksi naisseksi tuntui aika pelottavalta asialta, vaikka se sinänsä kiinnostikin paljon. Minua pelotti, mitä siitä tulisi, jos itse olisi hankala ja se toinen olisi yhtä hankala. Pojan kanssa sentään saattoi olla tyytyväinen siihen, että oli helppoa antaa toiselle nautintoa. Tyttövisiot vaikuttivat pahimmiltaan siltä, että kukaan ei osaisi antaa kenellekään nautintoa.
Toisaalta kokemus siitä, ettei oikein osannut nauttia, jarrutti kyllä johonkin pisteeseen asti muutenkin seksuaalista kanssakäymistä ylipäätään. Olenkin onnellinen, että minulla on nyt hyvä kumppani, jonka kanssa olen saanut opetella. <3 Kauhean moni asia henkilökohtaisessa seksielämässä ei pelota minua nykyään, ja se on tosi ihana asia. Ja oikeasti saa olla kiitollinen, että sellaiseen tilaan on päässyt näinkin nuorena. Betty on joskus kirjoittanut naisista, jotka ovat uskaltaneet opetella ja saada ensimmäiset orgasminsa vasta yli kahdeksankymppisinä.
Yksi vähän mutkan kautta syntynyt pelko, joka minulla vielä on, liittyy anaaliseksiin. Kuten sanottu, olen lukenut tosi paljon homotarinoita, useimmiten sellaisia jotka sisälsivät seksiä. Toisin sanoen ne käytännöt ovat mielessäni tosi erotisoituneita. Sitten kerran erehdyin lukemaan aiheesta joidenkin naisten kokemuksia. Eräs henkilö kertoi, että hänellä oli kauhean suuret ennakko-odotukset anaaliseksiä kohtaan, mutta kun hän kokeili sitä, se tuntui hädin tuskin siedettävältä.
… No, nyt kun kirjoitin sen noin, se kuulostaa aika tyhmältä. Seksi on kauhean yksilöllistä, eikä kokeilematta itse oikein tiedä, miltä jokin tuntuu. Pelkojen olemassaolo ei kuitenkaan ehkä luo kokeilemiselle aivan ihanteellisia olosuhteita. Pitää siis vaan jatkaa työstämistä ja opiskelemista rauhassa. Ja sehän on onneksi vain kivaa.