Hyvää tätä vuotta! Toivottavasti kaikki saivat rentouduttua ja otettua aikaa myös seksielämälle, vaikka perhejoulut ja muu yhteisöllisyys saattaakin vähän toisinaan rajoittaa moista toimintaa. Individualistisessa kulttuurissa on hyvätkin puolensa.
Minä pääsin matkaillessa testaamaan lyhyen ajan sisällä erilaisia sänkyjä, mikä osoittautuikin yllättävän jännäksi. Vertailen nyt kahta ääripäätä.
Edmund Dulac - Princess and pea
Kotona minulla on futonsänky, joka on nukkumiseen aivan ihana. Seksiin se on ihan kiva. Se ei upota, mikä on ihan hyvä siinä mielessä, että siinä ei tule niin kuuma, ja kaikenlainen kehonhallinta on mielestäni helpompaa. Toisaalta se narisee ja kolisee joskus kauheasti. Naapureiden suojeleminen ja nautinto eivät aina suostu optimoitumaan kovin helpolla. Oman futonini eduksi pitää kyllä laskea koko, lähes kaksi metriä suuntaansa. Siinä mahtuu olemaan miten päin vain. Muutenkin pidän sitä aika tyylikkäänä, joten onhan siinä kiva puuhata.
Matkoilla pääsin sitten testaamaan oikein reilusti jousitettua perussänkyä. Futoniin tottuneena sen upottavuus ja pehmeys on tavallaan aika herttaisen ja romanttisen tuntuista, mutta samalla siinä tulee myös vähän kömpelä olo, kun joustavalla alustalla ei osaa niin arvioida, miten mihinkin asentoon pääsee ja miten siinä pysyy. Mutta toisaalta esimerkiksi päällä oleminen osoittautui jousipatjalla aika hauskaksi. Se patjahan pomputtaa itsestäänkin niin, että oikeastaan liikkumiseen tuntuu kuluvan puolet vähemmän energiaa, jolloin minä ainakin jaksoin liikkua paljon kauemmin kuin yleensä. Toisaalta se jousto myös vaikeuttaa rytmin hallitsemista, ja esimerkiksi nopea liikkuminen tuntui olevan kovin vaikeaa. Jokapäiväiseen käyttöön sellaista en kyllä huolisi, vaikka se tietyntyylisiin sessioihin hyvin sopisikin.
Sängyllä on siis väliä, vaikka varmaan tässäkin ihmisillä on aika paljon makueroja. Haluaisiko joku jakaa ajatuksia?
PS. Joulupukki toi minulle lahjaksi kirjan Osmo Kontulan uusimmista tilastoista. Niin jännää, niin jännää.
