Tampereessa on se ihana puoli, että täällä on kovasti anarkisteja ja queertyyppejä ja muita jännittäviä ihmisiä jotka myyvät jännittäviä kirjoja. Viimeksi ostin Mahdollisuuksien Torilta Timothy Archibaldin kuva- ja haastattelukirjan nimellä Sex Machines. Se kertoo, yllätys, seksikoneista: sellaisista, joissa on dildo ja jokin työntömekanismi. (Kuvia Wiredin artikkelin yhteydessä.)
Archibald matkasi kontaktien perässä ympäri Jenkkejä, eikä niiden ihmisten löytäminen ilmeisesti ollut kovin helppoa. Monilla toistui sama tarina: taloudessa meni huonosti, tuli potkut ja oli aikaa rakennella autotallissa. Ehkä avioliitto kaipasi jotain piristystä. Huomattavaa myös, että kirja ei esittele yhtäkään naisrakentajaa. Monen vaimo ei perusta koneista yhtään. Vain yksi rakentaja kertoo siitä oivalluksesta, että pelkillä työnnöillä ei suurinta osaa naisista tyydytetä. Ei vibraattoreita ihan suotta keksitty näitä ennen.
Pari kuriositeettia: goottipoika, jonka kone on pieni ruumisarkku punaisella dildolla. Se valaistunut mies, joka on tehnyt koneitaan jo 17 vuotta oltuaan sitä ennen kilpatanssinopettaja. Ja sitten tämä osa-aikainen pornonäyttelijä:
“I’ve made the ultimate sex machine. — I’ve heard the other guys bragging… I’ll be glad to take on their machines anywhere! My machine will make more women come faster and harder, and just get them off better than anyone else’s machines, no question.”
Ja kyseisen herran nuori vaimo, papin tytär, joka ei oikeastaan pidä yhtään koneista tai niiden käyttödemoista, joita hän tekee parin yhteisessä kaupassa.
Kummallinen maailma ja kummalliset ihmiset. Täytyy kyllä kunnioittaa sitä, kuinka kekseliäitä ihmiset ovatkin yrittäessään tehdä seksistä erikoista. Ihan kunnioitettava tavoitehan se on. En tiedä kuinka tyytyväisiä koneiden käyttäjät sitten ovat. Ainakin koneporno on vielä peruspornoakin tylsempää alkukiinnostuksen jälkeen.