Kirjasuositus: Guide to getting it on

Siinä on jotain paradoksaalista, kuinka hirveästi seksiä alkaa tehdä mieli silloin, kun kulta on matkoilla. Mitähän (kulttuuri)evoluution mutkaa saa kiittää siitä, että eniten haluaa sitä, mitä ei saa. Ehkä osansa on sillä, että kun ei saa, joutuu miettimään, ja kun saa, ei tarvitse miettiä, mikä toisinaan laimentaa kokemusta huomattavasti. Hmm.

Olen lueskellut tässä lähes tuhannen sivun uutta seksiraamattuani nimeltään Guide to getting it on. Se on varsin hyvä. Muutamia syitä:

• huikeat triviatiedot [miksi sperma tuoksuu puhdistusaineelta(!)]
• terveen skeptinen suhtautumineen g-pisteen olemassaoloon
• kattavat tekniset ohjeet erikoistemppuineen kaikkineen (otteet, paikat, liikkeet, asennot, kaikki)
• ymmärtäväinen kulttuurismoraalinen ote (osa kirjoittajakunnasta on psykologeja)
• kevyen hauska kirjoitustyyli ja kuvitus

Suosittelen. Tämä opus on niin kattava, ettei siitä voi olla oppimatta uutta.

Vähämmän informatiivisella linjalla löysin myös suositeltavaa hentaita. Seksi on kyseenalaista kuten yleensä, mutta piirrosjälki aika kivaa perustasoon verrattuna. Tässä Lingerie Office 3, en ole vielä katsonut mitä muita osia/jaksoja RTubesta löytyy. Tosin yh, englanniksi dubattu animejapani kuulostaa niin tyhmältä. Mutta koskapa porno täydellistä olisi. Voittaa tuo sentään AdultTV:n lauantaisen elokuvan, jossa oli vain puoliksi onnistuttu sumentamaan ja hiljentämään saksankielinen ääniraita.

Pornoangst

Sain tuossa viime viikolla ensimmäisen seksitarjouksen vaalisloganiini (Make love – not CO2) liittyen. En päästänyt kommenttia läpi politiikkablogini puolelle, mutta jos Iso Jorma sattumoisin lukee tätäkin, niin vastaus on ei kiitos.

Jälkifiilikset viime viikon AdultTV:n pornotarjonnasta: ei kauheasti lämmittänyt. Jos naiset oikeasti harrastaisivat sellaista seksiä, veikkaan, että olisimme aika pian pidätyskyvyttömiä, epämääräisesti sairaita (kuka syö lattialle roiskunutta spermaa?) ja yleisesti haluttomia harrastamaan seksiä.

Olennainen trivia Kontulan tilastoista: suuri osa niistä ihmisistä, jotka kärsivät toistuvasti haluttomuudesta, eivät ole edellisellä seksikerrallaan saaneet orgasmia. Eipä ihme, jos silloin ei ihan kauhean pitkään jaksa olla siitä touhusta innoissaan.

Olen kyllä vähän huolissani siitä, mistä jatkossa saan hyvää ja jollain tasolla hyväksyttävää pornoa (ilmaiseksi). Edellisellä vakisivustollani oli Female Friendly -osasto(!, lol, muut osastot olivat sitten kai pitäjienkin mielestä epäystävällisiä), mutta se sivu alkoi pyydellä luottokorttitietoja. Nykyisellä vakisivullani osastoa ei ole, eikä blowjob-osastoilta löydy suuseksiä naisille. Tykkäisin katsoa hentaita, ettei tarvitsisi huolehtia näyttelijöistä vaan pelkästään representaatioista, mutta kun ne hentairepresentaatiot ovat pidemmän päälle vähän liian karuja (raiskauksesta seksiin).

Yksi pieni mutta positiivinen pilkahdus uudella vakisivullani on se, että siellä ei mainosteta ex-girlfriends-, leaked videos- ja i-know-that-girl-materiaalia, joista tulee vain harvinaisen vihaiseksi.

Ei ole helppoa pornoa katsovan naisen elämä.

Uutta teeveessä

AdultTV alkoi eilen näyttää ilmaista pornoa kanavalla 99. Pornoa tulee nyt to-su iltaisin klo 00-0020 kolmen kuukauden ajan, kunnes palvelu muuttuu taas maksulliseksi. Minä olin odottanut ihan innoissani tätä tapahtumaa, mutta ainakin eilinen elokuva, Mystery Island oli kyllä pettymys.

Minä olen jotenkin ajatellut, että olisi ihan hauska katsoa juonellisia videoita, vaikka netissä niin pitkiin ei yleensä jaksa vaivaantua. Eilen tuli sellainen olo, että enpä ole jäänyt mistään paitsi. Kun näyttelyn ja käsikirjoituksen taso on niin huono, niin mieluummin ne juonikohdat jättäisi kokonaan pois.

Pornossa kyllä huomaa myös, että tieto todella lisää tuskaa. Ällöttävää katsoa anaaliseksiä ilman, että lubea näkyy missään purkkina tai edes kosteutena. Ass-to-mouthia harrastettiin myös surutta. Muutenkin anaaliyhdynnät näyttivät aika uhkaavasti siltä, että naisparoilla on aika suuret mahdollisuudet kärsiä jonkin aikaa seksin jälkeen pidätysongelmista. Ei kovin eroottinen ajatus.

Lisäksi elokuvassa seksi oli epäuskottavaa poseeraamista, ja kaikki nopeat liikkeet näyttivät vähintäänkin maanisilta, kun tekijöillä ei tainnut olla kunnollisia kameroita käytössä. Kameraan katsominen ei myöskään tee kovin uskottavaa vaikutelmaa.

Minä kun naiivina kuvittelin, että telkkariin laitettaisiin vähän laadukkaampia pätkiä. No, annan kuitenkin kanavalle vielä mahdollisuuden ja katson jatkossakin, mitä sieltä tulee. Taidan olla kuitenkin sen verran nirso pornon suhteen, että ehkä nettiporno on sittenkin parempi vaihtoehto.

Toinen tv-uutuus olikin sitten Ylen kymmenen minuutin asiapätkät: Jakobin petivinkit, ykkosellä tiistaisin klo 22:55. Sarjassa tanskalainen suosittu seksitietäjä valistaa meitä. Ensimmäisen jakson aiheena oli orgasmi. Tämällä tyypillä on tiedossa aika masentava naisten orgasmitilasto; hän väitti, että jopa kolmasosa ei saa miehen kanssa (oletettavasti siis yhdynnässä) orgasmia. Olisi ollut kiva kuulla siitä tutkimusdatasta enemmänkin, kun nämä luvut vaihtelevat aika paljon. Ylipäätään näissä tietoiskuissa olisi hyvä erottaa se, kuinka moni on joskus saanut yhdynnästä orgasmin ja se, kuinka moni yleensä saa, tai saako kuitenkin jotenkin muuten kuin yhdynnässä silloin, kun seksiä harrastetaan.

Valistaja kertoi myös erillaisista orgasmeista, joista yksi oli hänen mukaansa virtsatieorgasmi(!). Minulla ei ole nyt tilastoja tähän hätään, mutta olen aika valmis väittämään, että moninkertainen määrä naisia saa elämänsä aikana virtsatiestään seksin aikana tai jälkeen pikemminkin kärsimystä kuin orgasmeja virtsatieinfektion, kotoisasti virtsiksen, takia, kun eri paikoista vahingossa siirtyy seksin aikana bakteereja sinne. Henkilökohtaisesti ajatus siitä, että aluetta vielä erikseen kosketeltaisiin, kuulostaa lähinnä ihan sairaan pelottavalta. Ainakin haluaisin nähdä aika paljon lisätietoa ja tutkimusta aiheesta, ennen kuin lähtisin asiasta innostumaan.

Vaikka orgasmien moninaisuus on kivaa ja jännää, niin toivoisin näiltä tiedonjakajilta vähän kriittisyyttä ja suhteellisuudentajua selostuksiinsa. Jos joku on joskus kokenut jonkin erikoisen orgasmin, se ei välttämättä ole vielä millään tavalla relevantti tai mahdollinen muille, ja se harvinaisuus olisi minusta ihan kohtuullista tuoda myös esille.

Valivali, mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen, että Yle on ottanut pienen seksiohjelman ohjelmistoonsa. Odotan mielenkiinnolla seuraavia aiheita.

Liviltä nähtyä

Olen katsellut viime aikoina jonkin verran Livin seksiohjelmistoa. Yleisesti ottaen olen iloinen, että näitä ohjelmia on tarjolla, siitä voi nostaa naisten kanavalle hattua. Jimiltä ei tule ikinä mitään, mikä on minusta hyvin tylsää.

Yksi katsomani sarja on nimeltään Parempaa seksiä parisuhteeseen. Itse pidän tästä konseptista; pyritään ratkaisemaan oikeiden parien yksittäisiä ongelmia. Monesti nämä henkilökohtaiset ongelmat ovat kuitenkin yleisiä, joten sarjan henkilöityneisyys on mielestäni näennäistä. Suuri paino asetetaan myös keskustelulle ja omien mieltymysten löytämiselle, mikä asettaa muutkin annetut ohjeet sellaiseen kontekstiin, jossa niitä on tarkasteltava ja kokeiltava, ei otettava käyttöön sellaisenaan. Käytäntö on oikeastaan jotakuinkin sama kuin buddhalainen oppiminen: jaetaan koeteltuja onnellisuuden menetelmiä, mutta kehotetaan myös ajattelemaan ja testaamaan itse, ja kehittämään oppia eteenpäin vapaan harkinnan mukaan. Tykkään.

Harkintaa ne neuvot nimittäin vaativatkin, sillä osa on aikalailla hömppää. Miehet lähetetään monesti hyödylliseen oppiin, jossa he käyvät asiantuntijan kanssa läpi naisen anatomiaa ja seksitekniikaa. Tämä on erittäin hyvä, ja klitoriksen tärkeys tulee monesti esille. Naisille sen sijaan opetetaan lähinnä viettelytaitoa: burleskia tai vatsatanssia. Jäkimmäinen iskee tietysti omaan vatsatanssijan ylpeyteeni, mutta äh. Miksi naisetkin eivät voisi opetella miesten anatomiaa ja tekniikkaa? Ajatellaanko, että kun mies kuitenkin yleensä saa orgasmin, niin siihen ei tarvitse sen kummemmin enää panostaa? Onko naisen osa vain hoitaa miehen kiihottaminen eksoottishenkisellä keikistelyllä? Vaikka seksin saaminen tanssivaatteissa onkin varsin viehättävää, pitäisin silti toisen kunnollista tyydyttämistä vielä nautinnollisempana ja etenkin tasapuolisempana.

Eilen katselin erästä dokumenttia, jossa nainen muutti lesbokommuuniin ja yritti kuukauden aikana löytää sisäistä lesboaan. Osa tästä toiminnasta oli jokseenkin tökeröä, mutta aihe on minusta henkilökohtaisestikin kiinnostava. Biseksuaalina seksuaalista suuntautumistaan kun joutuu ajoittain pohtimaan ja kyseenalaistamaan. Itse olen ainakin kokenut suuntautumisen varsin heitteleväksi niin, että toisinaan on ollut vuosiakin, jolloin on ollut kiinnostunut lähinnä tytöistä, välillä pojista. Nyt pojan kanssa seurustellessa pohdin toisinaan, osaisinko enää rakastua ja haluta samalla tavalla tyttöjä. Toisaalta tätä huolta ei ehkä pitäisi ottaa kovin vakavissaan, sillä sitä koskenee sama mekanismi kuin ruokaa: kylläisenä on vaikea kuvitella, mitä haluaisi syödä huomenna.

Toisaalta mietin välillä, kuinka rehellisesti mieli tulkitsee ihmisiin kiinnittämäänsä huomiota. Kun minä kuljen kaupungilla, katselen aina enemmän naisia. Mielestäni naiset ovat kovin kauniita ja viehättäviä, ja olen pitkään tulkinnut tämän merkitsevän myös seksuaalista kiinnostusta naisia kohtaan. Psykologisissa kokeissa on kuitenkin näytetty, että ihminen voi tulkita reaktioitaan hyvin väärin: vaarallisissa olosuhteissa olevat miehet voivat esim. tulkita oikein olevansa peloissaan, mutta kun samoihin olosuhteisiin lisätään kaunis nainen, he tulkitsevat reaktionsa seksuaaliseksi kiinnostukseksi. Mietin, olenko voinut itsekin mennä harhaan. Olen saattanut katsella naisia vertaillen; kuka on kaunis ja millä tavalla, missä määrin minuun verrattuna, onko syytä olla kateellinen. Koska pidän tällaista ulkonäköorientaatiota kielteisenä, en osaisi ehkä tulkita sitä oikein, ja korvaisin sen mieluummin tulkinnalla kiinnostuksesta. Tulkinta ylläpitäisi mukavampaa käsitystä omasta itsestä. On kovin vaikea kuitenkaan arvioida, mikä tässä reaktioiden, käytäntöjen ja tulkintojen sotkussa on pohjimmiltaan totta. Lopuksi voi vielä kysyä, voiko tulkinta lisäksi ohjata sitä “pohjimmaista” toiseen suuntaan, kasvattaa sitä.

Tällä hetkellä tähän sotkuun lisätään Emmanuellen viehättävät lesboseksitarinat. Joskus herää ajatus, että saattaisin olla liian altis kaikenlaisille vaikutteille, heh.

Tuttu tv:stä

Ilahduin eilen, kun satuin ohimennen näkemään, että Oprahissa oli vieraana jonkinlainen seksologi selostamassa naisen seksuaalista anatomiaa. Klitoriksen merkitys naisten ylivoimaisesti suurimman osan nautinnolle ei edelleenkään kuulu kaikkien seksuaaliseen perustietämykseen, joten on hyvin ihanaa, että siitä puhutaan päiväsaikaan tv:ssä. Areenassakin ihana dokumentti Hävystä häpeämättä oli pitkään katsotuimpien ohjelmien joukossa, eli tarvetta tiedolle taitaa olla.

Kurjaa vain, että tässä ohjelmassa varoiteltiin kovasti, että jakso on tarkoitettu vain aikuisille. Mitä haittaa olisi siinä, että alle 18 vuotias tyttö tai poika tietäisi, millaisia osia naisten sukupuolielimiin kuuluu, missä kohdassa suurin osa hermoista sijaitsee ja miten niitä kannattaa kokeilla koskettaa? Päin vastoin, eikö olisi erittäin aiheellista antaa juuri nuorille, joilla on omia kokemuksia vielä rajallinen määrä, asiallista informaatiota aiheesta.

Jos haluaa jotenkin edesauttaa nuorten henkisesti ja fyysisesti terveellistä ja nautinnollista seksielämän alkutaivalta, on tiedon antaminen aivan varmasti parempi tapa kuin sen pimittäminen.

Oprahia ajatellessa täytyy tietysti muistaa amerikkalaista yhteiskuntaa vaivaava pidättäytymistä suosiva kansanosa, joka on päässyt myös seksuaalipolitiikkaan vaikuttamaan. Siinä maassahan ei saa edes näyttää netissä opetuksellisia sukupuolielinten kuvia ilman, että on lähettänyt kopiot kuvissa esiintyvien ihmisten henkilöllisyyspapereista ja ajokorteista ja ties mistä muista asiakirjoista jollekin viranomaiselle. Kielto on naurettava, kun samaan aikaan kuka tahansa pääsee kuitenkin vapaasti katselemaan leikeltyjä, genitaalimeikattuja ja -valikoituja pornokuvastoja ja -videoita.

Suomessakin on kuitenkin paljon parantamisen varaa tässä asiassa. Iloista, että sekä julkinen että yksityinen tv-kanava ovat ottaneet tiedon levityksen asiakseen. Tavallaan yksityinen oli tässä parempikin: vaikka Oprahissa jatkuvasti kiellettiin nuoria katsomasta jaksoa, Nelonen kuitenkin näytti sen aikaan, jolloin nuorilla oli mahdollisuus se nähdä. Samaa ei voi täysin sanoa Ylestä, joka sijoitti valistussarjansa Seksin ABC myöhäiseen iltaan. Hyvät sisällöt voivat jäädä vaille hyötyä, jos niistä tehdään vaikeasti saavutettavia kohdeyleisölle.

Seuraavaksi muutosta pitäisi saada koulujen toteuttamaan seksuaalivalistukseen. Siihen liittyen voi edelleen olla tyytyväinen ViNOn seksuaalipoliittiseen kannanottoon ja sen hyviin käytännön tavoitteisiin.